Mä oon taas muutaman päivän pohtinu, että on tämä yhtä helvettiä tämä naisen elämä. Mä en kärsin mitenkään pahoista kuukautisista, mutta kuitenkin sen verran, että on aivan turvoksissa, maha ei satu kamalasti, mutta jomottaa tasaisesti, vatsa on sekaisin (saattaa kyllä johtua kaiken epämääräisen puputtamisestakin), masentaa, tekee koko ajan vain mieli syödä ja olo on flegmaattinen. Asiaa ei helpota se, että töissä on aivan järkyttävä härdelli ja olen joutunut tekemään pitkää päivää. 10 tunnin istuminen koneen edessä niska ja hartiat jumissa ei ainakaan helpota oloa.
Ja sitten iskee kauheat omantunnontuskat, kun on viime päivät vain syönyt, syönyt ja syönyt. Suklaan ja herkkujen himolle ei tunnu olevan mitään rajaa. Onneksi myös mansikat uppoavat hyvin. Vaikka ne ovat sikakalliita, olen vetänyt niitä litran päivävauhtia.. Tänään on mennyt jo melkin pari litraa. Kun aamulla on lähtenyt puoli seitsemän jälkeen liikenteeseen ja tulee töistä kotiin seitsemän jälkeen ja maha sattuu ja pää on särkyinen, niin ei kerta kaikkiaan jaksa lähteä lenkille. Siinä on turha kenenkään toitottaa, että lenkin jälkeen on paljon parempi olo. Ei nyt! Ja sitten huono omatuntoo nakertaa koko ajan takaraivossa: senkin herkkuperse ja laiskapaska, joka et käy edes lenkillä polttamassa ylimääräisiä kaloreita. Ensi viikolla sitten kiristellään hampaita ja vyötä, kun yritetään paikkailla tämän viikon tuhoja.
Tää naisen elämä on niin perseestä aina välillä..