Töistä tultua mä olin taas ihan poikki ja pahalla tuulella. Kävin salilla lataa kymppikortin ja sit lenkille Aulangolle. Ensimmäisen mäen päältä, kun juoksi alas ponnri heiluen, peilityyni Aulangojärvi heijastui eteen ilta-auringon kajossa ja linnut lauloi täyttä kurkkua ja kevään vahva tuoksu tunki nenään. Mä vedin pari kertaa oikein syvään henekä ja annoin mielen vaan levätä siinä maisemassa. Ahdistus ja ketutus häipyi jonnekin kauas. Tuli hyvä ja rauhallinen olo. Luonnolla ja liikunnalla on ihmeellinen vaikutus. Kunpa taas muistais tän illan olotilat sitten, kun seuraavan kerran on tosi väsyny ja pahalla päällä eikä millään jaksais lähteä lenkille..
Niin ja ne näsiät.. Nyt kun selvisi, mikä se jännä kasvi on, niin nyt sitten niitä näkyi siellä enemmänkin. Varmaan johtui siitä, että osasi katsoa paremmin. Mun piti käydä aina välillä tien laitoja koluamassa ja puskia nuuhkimassa. Joku on kai menny vähän keväästä sekasin.. tai jotain 😀 Vaikka tosi asiassa mua ihan vähän ahdistaa kevään tulo. Se on joka vuosi sama juttu. Kesä on vuoden ihanin aika, mutta se kevään tulo on aina jotenkin pieni järkytys talven jälkeen 🙂