Viikonloppu meni siis Vierumäellä urheilun ja juhlinnan merkeissä. Launtai oli ihan hyvä liikuntapäivä suunnistuksen, fitballin ja sulkiksen merkeissä. Ilta menikin sitten viihteen puolelle. Ei ehkä nyt niin rankasti ollut tarkoitus juhlia, mutta hyvää se kai vaan teki. Vierumäen ”paikallisessa” oli juhlimassa myös työkaverin lätkäporukka ja siinähän sitä sitten ilta vierähti pitkälle aamuun saunomisen ja juomisen merkeissä. Ja sunnuntaina tietysti taas kammottava krapula niin kuin tavallista…
Eilen tuli sitten avattua suunnistuskausi. Oli kyllä täydellisen surkea kauden avaus. 4 km matkalla tuli viidyttyä 1.16 :D:D No, tänään oli sitten pakko lähteä suunnistamaan uudestaan ihan vain sen takia, että eilisestä jäi niin ikävä maku. Tänään otettiin sitten puoli tuntia ajasta pois. 47 min neljällä kilsalla oli huomattavasti siedettävämpi suoritus. Toki rata oli tänään paljon helpompi, mutta psykologinan vaikutus oli siitä huolimatta valtaisa.
Oli aivan upeaa palata metsään pitkän tauon jälkeen. Eilen virkistyi muistiin kaikki suunnistuksen ikävät puolet ja tänään meno taas oli yhtä juhlaa. On hienoa, kun rastit löytyvät ja meno maistuu. Ja aina on yhtä hienoa, kun pääsee ottamaan loppukirin maaliin. Tulee sellainen olo kuin olisi muka vähän oikeasti urheilija. Rinta rottingilla ja lennokkaalla askeleella 🙂 On se upea laji 🙂