Itselle, vain itselle.

Että muistaisin ja osaisin varoa sitten kun (jos) SE tulee taas puun takaa ja halaa. Tai suutelee niinkuin Hanna 🙂
Joo, tulihan se, itku. Koko joulun jo ihmetelllytkin että pitikö se kutinsa kun Muusantuuskalle sanoin että oloni on (vihdoinkin) yli kolmen kuukauden jälkeen balanssissa.
No ei kai se oo kun soitan repeatilla Sorsakosken salattua surua ja ajatukseni ryömivät vähän väliä siihen, minkälainen jouluni olisi voinut olla jos suhde Hannan kanssa olisi jatkunut.
Hanna ja Santeeri tietysti olisivat enkuissa mutta olisin keskustellut Doris_ky:n kanssa mesessä varmaan paljon, ihan niinkuin viikoilla kun hän oli Tampereella ja minä Espoossa.
Ei jaksa kirjoittaa, itku vaan tulee eikä tämä helpota.
Mikä siinä naisessa vei mun syrämmen?
Rinta rinnan, rinta rottingilla hän sanoi. Ja sitten jätti. Eihän sille mitään vi kun ei sytytä, tai rupeaa ahdistanmaan kun huomaa että toinen oikeasti välitttää (tarjottu selitys), tai ei vaan toimi.
Joo, syön yöpalaa, juon sen kanssa oluen ja itken vielä hiukan, tai enemmänkin. Tai koko vitun yön 🙁

Kiitos Sannalle (HeviPupu aka Hellgirl) kun seurustelit kanssani tänä raskaana jouluaattona 🙂
Onnea sulle ja Mikalle, toivon että löydät onnesi.

Mulla on pääkipuja, ohimoita ja päälakea vihloo, taitaa tämä tunnelataus jo tuntua fysiikassakin.