Edellisen blogimerkinnän kommentti pisti hiukan miettimään.
Miksi niin suuri osa nykyviestimmästä on täysin älytöntä kohinaa esimerkiksi siitä, paljonko silikonia joku Marttiina Aitokumitissi on rintarauhasiinsa tällä viikolla pumppauttanut tai onko eräs nimeltämainitsematon kasvisuutejuoma/växtextraktdryck Ollin mielestä a) liian emäksistä, b) juuri sopivaa vai c) liian hapokasta?
Vastaus on ilmeinen, kun vähän jaksaa pohtia:
[i]Koska joku maksaa siitä.[/i]
Kyllä, tälläkin hetkellä joku maksaa saadakseen kuulla entisen mäkihyppääjäsuuruuden kännisekoiluista tai Selviytyjien Saaren kolmiodraamoista.
Oletko joskus ostanut juorulehden? Oletko nähnyt Kola-Ollin videon? Tiedätkö olevasi 70% holsteinilainen, 20% hereford ja 10% suomenkarjaa? Oletko äänestänyt iltatyttöä, idolia tai Big Brother -putoajaa?
Onneksi olkoon, olet antanut äänesi mediakoneistolle, joka suoltaa älytöntä puppua oopiumiksi kansalle.
Media – mikä tahansa media, olipa se sitten televisio, lehti tai eYhteisö, on aina pelkästään väline viestien kuljettamiseen. Se, mitä välitettävän viestin sisältö on, riippuu (YLEn tapaisia byrokraattisia brontosauruksia lukuunottamatta) täysin siitä, mitä sinä, maksava kuluttaja, haluat lukea, kuulla tai katsoa. Pelkkä viestinnän kehittyminen ei siis takaa ihmiskunnan kehitystä, meidän ihmisten on myös otettava vastuu siitä, mihin jatkuvasti paranevia viestintäyhteyksiä halutaan käyttää – välitetäänkö medioisssa hyödyllistä dataa vai turhanpäiväistä dadaa.