Pelailen aikani kuluksi facebookissa Skies of Blood -nimistä seikkailupeliä, mikä on enimmäkseen ihan kivaa ajankulua. Nyt kumminkin alkoi nyppiä tavattomasti peliin livahtanut asiavirhe. Jossain vaiheessa pelaaja saa haltuunsa ”turbo engine” -nimisen lisähärpäkkeen, joka sinänsä on ihan mainio vehje, ei siinä mittään. [i]Mutta[/i] kun kyseinen kikotin korvaa pelissä ”tavallisen” [i]suihkuturbiini[/i]moottorin. Koneopin tunneilla hereillä olleet oivaltanevat, missä mättää: mikä tahansa turbiinimoottori on väistämättä turboahdettu. Turboahdinhan toimii siten, että moottorista poistuvan pakokaasun liike-energialla pyöritetään ahdinta, joka pumppaa moottoriin lisää ilmaa. No, suihkumoottori on siis käytännössä iso turboahdin, jonka keskellä on mäntämoottorin sijaan pelkkä polttokammio. Ottakaa pelintekijät v***u selvää faktoista ennen kuin nolaatte itsenne täysin!
Toinen pelimaailman ilmiö on auto- ja muissakin peleissä esiintyvä lyhytkestoinen ”turbo”, joka antaa hetkellisen vauhtipyrähdyksen. Tosielämässä turboahdin ei todellakaan toimi näin, vaan turbolla varustetuissa moottoreissa se on aina ”päällä”. Pelintekijät lienevät tarkoittaneet ”[i]nitroa[/i]”, typpioksiduulia eli tuttavallisemmin ilokaasua, jota jotkut laitonta tuunailua harrastavat kyllä käyttävät juuri edellä kuvatulla tavalla. Ilokaasun syöttäminen ilma-polttoaineseoksen seassa moottoriin tehostaa polttoaineen palamista ja saa aikaan tilapäisen tehon lisäyksen – ja luultavasti pienemmille tehoille mitoitetun moottorin rikkoutumisen ennen pitkää. Ritari Ässän legendaarinen ”turbo boost” taas muistutti vaikutuksiltaan enemmän jonkinsorttista rakettimoottoria kuin kumpaakaan edellä mainituista.
Sitten välillä kategoriaan ”ehdot äidinkielestä”. Purukumipussin tuoteselosteen mukaan pussi sisältää ”spearmintin makuista” (sic.) purkkaa. Anteeksi kuinka? Mistä alkaen ”spearmint” on ollut suomea ja taipunut kuten suomen kielen sana? Suomeksi on ollut tapana puhua tuttavallisesti ihan tavallisesta mintusta.
Mainoksissa on loputtomasti aivottomuuksia, jotka saavat varmasti jossain kansankynttilän itkemään verta, mutta tämä nimenomainen idiotismi paloi peruuttamattomasti mieleen ostos-TV:stä. Siellähän joskus myytiin hopealusikoiden puhdistukseen hämmästyttäviä SilverStar®
-puhdistuslevyjä, joiden ”teho perustuu elektrolyysiin”1). Tarvitset vain puhdistuslevyn, suolaa ja vettä ja katso, kohta tummuneet perintökalleudet kiiltävät taas uuden lailla! Hämmästyttävää, eikö?
Ei. Kuka tahansa kotikemisti, jolla on käytettävissään ihan tavallista tinapaperia2) ja yläasteen tasoiset kemian tiedot, pystyy samaan.
Arvoisat SilverStar®
-puhdistuslevyjen ostajat: teitä on kustu silmään oikein ruhtinaallisesti – minkä ei pitäisi tulla kellekään ostos-TV:tä katsoneelle yllätyksenä.
Fakta 1: Tummat värjäytymät hopean pinnalla ovat hopeaoksidia, jota muodostuu hiljakseen hopean reagoidessa ilman hapen kanssa.
Fakta 2: Alumiini on epäjalompi metalli kuin hopea, joten se hapettuu helpommin.
Tästä seuraa se, että kun hapettunut hopeaesine ja hapettumaton alumiini upotetaan suolaliuokseen, jossa oksidi-ionit saavat vapaasti vipeltää, happi irtoaa hopeasta ja muodostaa yhdisteen alumiinin kanssa. Tumma hopeaoksidi siis pelkistyy metalliseksi hopeaksi samalla kun alumiinifolion pinta hapettuu alumiinioksidiksi. Ei se sen kummallisempaa ole.
1) Valhe! Elektrolyysi on ioniyhdisteen hajottamista osiin sähkövirran avulla. Hapettuminen ja pelkistyminen, joista tässä on kyse, ovat kyllä sähkökemiallisia ilmiöitä kuten elektrolyysikin, mutta eivät mitenkään ”[i]perustu[/i]” elektrolyysiin.
2) joka on itse asiassa ohutta [i]alumiini[/i]kalvoa, ei tinaa eikä varsinkaan paperia!