Sinkkuna olossa ei kai ole sinällään itsessään mitään vikaa. Ei se mitenkään elämääni hallitseva asia ole, vaikka ei se mihinkään katoamassakaan mielestäni ole. Tosin jos asiantila tuntuisi enemmän omalta valinnalta, niin ehkä siihen osaisi olla tyytyväisempi. Nykyisellään tämä tuntuu olosuhteiden sanelemalta pakolta ja tuntuu että jään jostakin paitsi. En osaa muuta kuin syyttää omaa arkuuttani ja osaamattomuuttani asian suhteen.
Enkä minä muuta asiasta tiedä että kun kohtaan tyttöjä joista voisin edes hetkellisesti kuvitella että voisimme kiinnostua toisistamme, niin niistä tapahtumista jää hyvä mieli. Ei ihastuminen minulle ole vierastakaan… Aina olen saanut pettyä.
Voisi ehkä auttaa jos tekisin jotain asian suhteen. En osaa.