Minulla on kavereita, jotka, jos asia tulee puheeksi, ovat valmiita vakuuttamaan minulle että kyllä minä jonkun vielä löydän, että on minulla vielä aikaa… Tiedän, että he tarkoittavat hyvää. Vaikka mitä muutakaan he voisivat minulle sanoa.
En minä sitä epäilekään, ettenkö minä kohtaisi ihmisiä, joiden suhteen tuntuisi mahdolliselta että meidän välille voisi syntyä jotakin. Vaikka minulla voisi olla enemmänkin sosiaalista elämää, niin kyllä minä aina välillä kohtaan uusiakin ihmisiä. Osaan minä olla, kun sille päälle satun, omalla tavallani hurmaavakin, joten ehkä siinä voi syntyä jonkunlainen orastava tilaisuuskin asian suhteen. Osaan minä vielä itsekin kiinnostua ihmisistä.
Paitsi että tämmöisiä on tapahtunut jo ennenkin, aina yhtä tuloksetta. Aina päällimmäiseksi tekijäksi on noussut oma epävarmuuteni asian suhteen. Tiedän jo että seuraavan kerran kun kohtaan lupaavan oloisen ihmisen niin tulen käyttäytymään ihan yhtä epämääräisesti kuin edellisinäkin kertoina eikä siitä voi mitään edes tulla.
En minä tarvitse enempää mahdollisuuksia. Minun tarvitsisi muuttaa koko suhtautumistani asian suhteen, muuttaa itseäni.
En tiedä miten. En edes tiedä miten aloittaisin sen tai pystyisinkö siihen.