Minulla on muutama (naispuolinen) kaveri joita kohtaan on ollut tutustuessa mielessä haave jostakin vakavammasta, jota ei koskaan tullut tapahtumaan. Olen myös päätynyt sitten käsittelemään kyseisen asian heidän kanssaan kun olen huomannut asian mahdottomuuden. Melkein aina ovat suhtautuneet siihen ihan hyvin, ja olen osannut sen jälkeen suhtautua heihin paljon luontevammin, kavereina.
Mutta välillä huomaan että kiinnostus heitä kohtaan herää uudestaan… Sinällään kivaa kun tuo vähän lisäväriä elämään mutta on se silti aika turhaa. En minä jaksa tuntemuksiani tuoda uudestaan esille tuossa tilanteessa. On se kuitenkin hieman rankkaa ja useimpien kanssa ei sentään ihan joka välissä arvaisi näin yksityisiä asioita käydä läpi. Toisaalta kun ei tunne että voisi milloin vain sanoa mitä vain mitä on mielessä, niin se antaa enemmän tilaa arvailla, että jos tuo ihminen sittenkin saattaisi olla kiinnostunut.
Mutta eihän he koskaan.
Uusiin ihmisiin tutustuminen ja jotkut uudet sosiaaliset piirit voisi olla avuksi. Pääsisin kutsumaan jonkun rohkeasti teelle, juteltaisiin mukavia, hautoisin ihastusta jota vastapuoli ei koskaan huomaa, ja otan asian esille kun vastaus on jo muuten selvä jotta pääsen hautaamaan sen. Tuskin maltan odottaa että pääsen toistamaan saman kuvion jonkun ihan uuden ihmisen kanssa.