Nyt kai voin sanoa yrittäneeni nettideittailuakin. Vastaan tulee sama ilmiö kuin IRL, eli saatan toivoa että jotain voisi syntyä mutta usko siihen on täysin kateissa. Odotukset kun ovat valmiiksi maissa niin lopputuloksen voi arvata. Toisaalta miten muuten näitä uskomuksia voisi muokata kuin kokemuksien kautta. Paha kehä. Vaatisi enemmän näyttelijänlahjoja kuin mitä minulta löytyy että en päästäisi tuota näkymään ainakin rivien välistä. Sekin vielä että jos joku ihminen tulisi vastaan niin sitä toivoisi että hänelle voisi ja pystyisi kertomaan avoimesti että mitä minulla on mielessäni. Myös tämän.
29 vuoden aikana olen jo huomannut että minulla voisi olla vientiä. Tilanteita on ollut ja usein on tehnytkin mieli mennä mukaan, mutta koskaan en ole oikein uskaltanut. Kai se on helppo todeta jo mielenkiinnon puutteeksi. Muutenkin olen vähän syrjäänvetäytyvää tyyppiä. Kavereita ja ystäviä minulle on kertynyt ihan mukavasti mutta ei niistä piireistä mitään vakavampaa ole löytynyt. Ne kerrat kun olen itse päätynyt yrittämään tekemään tuttavuutta jonkun naisen kanssa, niin eivät he ole koskaan huomanneetkaan että minä mitään muuta kuin kaveruutta olisinkaan etsimässä. Vaikka ihan hyviä kavereita sitä kautta onkin löytynyt.
Olisi jo aika säälin keräystä jos odottaisin että tällä huomionkipeällä vuodatuksella tulisi mitään vastauksia. Kunhan puran turhautumistani, tai jotain. Pitäisi palata taas nörtteilyn pariin, sen suhteen minulla voisikin olla toivoa.
Teetäkin pitäisi ostaa. Kaavin jo aamuuteetä varten pussinpohjista jonkun yllätyssekoituksen.