Kävin työkkärissä. Eivät pistäneet mihinkään tukityöllistetyksi eivätkä milleen turhalle kurssillekaan joten ihan onnistunut käynti. Jotain iloa tutkinnostakin. Tuskin tarvitsi jonottaakaan.
Vuosi sitten kun valmistumisen jälkeen ensimmäisiä kertoja kävin työkkärissä niin niiden vuoronumerot tuntuivat lähes aina arpovan minulle saman virkailijan siellä. Ihan mukavan oloinen nuori nainen, joka ensimmäisellä kerralla ei oikein pitänyt ylimalkaisista vastauksistani ja kysyi että haluanko minä edes töitä. ”En vaan työmarkkinatukea”, ajattelin mutta en sanonut ääneen. Kiinnitti huomion ja taisi se itsekin vähän hätkähtää sanomistaan.
Tapa se tuokin rikkoa jää. Ehkä siinä tuli jotain pientä flirttailua harrastettua mutta sitten se juttu vähän haihtui kun en oikein osannut suhtatua siihen. Vähän jäi sekin juttu harmittamaan… Miten sen sieltä pienestä toimistostaan olisi voinut pyytää tapaamaan muissa oloissa?
Hieman ironisesti hän ei ollut enää tämän vuoden puolella töissä siellä, kun oli taas asiaa sinne. Ei enää mitään intoa käydä siinäkään paikassa.