Juu kyllä tää tästä alkaa hiljalleen sillai helpottaa, että itteäni en enää syytä ihan niin paljoo ku reilu viikko sitten..tajusin, että se on a) ihan turhaa ja b) minua kusetettiin ja vietiin 6-0..Pitäs vissiinki jonkulainen diplomi tälle henkilölle antaa, mutta jos ei kuitenkaan.
Itkeä ei ole pariin päivään enää tarvinnu, vaikka siihen suuntaan on kiusauksia ollu..toki vieläkin sattuu niin maan penteleesti koko ajatus miten olin niin tyhmä ja menin ihastumaan ja kiintymään ja uskomaan jne jne.
Nyt kiukustuttaa ja vituttaa koko ihmisen kaksnaamasuus, mutta iloa alkaa kuitenki löytymään..jos ei muuten niin vahinko kiertämään =)
Taas jaksaa olla mukana kavereitten jutuissa ja murheissa..kiitos heille siitä,että kuuntelivat minun vuodatuksia ja tuskin ne vielä etes on kaikki vuodatettu,mutta itkevää tyttöö ei tartte enään (ainakaan julkisesti) katella.
Viihteellehän se piti maanantaina lähtee ja hauskaa oli. Samalla huomasin,että vielä mie jaksan olla ja nauraa ja että taisin löytää todella hyvän ystävän,vaikka aluksi olinkin epäluuloinen hänen vaikuttimistaan =)
Niin ja huomasin muuten,että nyt sentään jo huomiokykykin palautunu vähän..tajusin pystyväni katteleen vastakkaisen sukupuolen edustajia ja ehkä hiukan jopa kiinnostumaankin =) Mutta sen lähemmäs en toivon mukaan ihan ala katteleenkaan =)
Mutta se on keskiviikko ilta ja kohta on jo vknloppu ja taitaa uhkaavasti näyttää siltä,että kotona ei tule oltua koko aikaa..että ei kait siinä muuta ku kamppeet niskaan,reilusti hyvää mieltä ja eiku menoks =)
