No eipä tuossa ainakaan vielä ole pahemmin sattunut, mutta on se perkeleen vaikiaa olla juoksematta karkuun aina kun alkaa pelottaa. Ja pitkästä aikaa kiva muutenkin nukkua jonkun vieressä ja käpertyä kainaloon tuhisemaan =)
Sillain kuitenki aika hankalaa olla jonkun kans yhessä, ku sitä pitää olla näin hirviän herkkänahkanen ja huonohermonen persoona..epäluulonen ja pitkävihanen, mutta jospa tuo parempi puolikas minnuu kestäs jonku aikaa…ja miksei pitempäänkin. Pelottaa vaan, että sitä muuttuu ihan pehmoksi ja sokiaksi ja sitte kaikki hajookin kasaan, niin eipä sitä vielä suurempia suunnitelmia uskalla tehdä tahi ajatella, vaikka ajatukset liiteleekin jossain ihan muualla kuin järkevissä asioissa..ja luoja yksin tietää että niitäkin pitäs ajatella ja hoitaa.
Mutta jospa minustakin vielä ihmisen saapi kasaan jos vaan jaksaapi kasata..ainakin mie toivon niin ihteni ja vähä kaikkien kanssa ihmisten puolesta.
