En en, enpä! Tällä viikolla olen ärähtänyt jo kahdesti viestintuojalle, joista toinen oli muuten esimieheni. Hups! En ymmärrä miksi minun täytyy hoitaa työasioita lomalla, selvittäkööt keskenään byrokraattiset kiemuransa. Noh, lähetin kuitenkin kiltimmän mailin ja hänen pyytämänsä tiedostot ja sehän oli jo melkein niin kuin anteeksipyyntö. Toinen vahingossa tapahtunut viestintuojan lahtaus tapahtui tänään. Eräs henkilö soitti ja väitti, että en ollut tehnyt yhtä tehtävää vaikka aivan tasan tarkkaan olin. Sanoin hippasen liian terävästi hänelle ja asiaa ei oikeastaan auttanut hänen ylimielinen ja kaikkitietävä asenteensa. Jouduin tuhlaamaan muutaman tunnin arvokkaasta loma-ajastani asian selvittämiseen vain todetakseni, että viestintuoja oli sekä idiootti että väärässä. Soitin hänelle ja kerroin hänelle tämän kirjavin sanakääntein. Vielä siinäkin vaiheessa ko.henkilö väitti, että vika ei voinut olla heidän. Sanoin, että voin lähettää asiasta faxin, mutta jos joudun menemään lomallani työpaikalle vain tehdäkseni sen, niin tulen käymään myös paikan päällä keskustelemassa asiasta. Kyseinen heppu ei tiennyt mistään mitään ja hänen asenteensakin muuttui puhelun aikana, jonka seurauksena tuli hiukan huono omatunto, että rähähdin hänelle asiasta. Asia selvisi kyllä, mutta tulipahan teurastettua yksi sanansaattaja siinä samalla.
Että sellaista.
—
C