Lähdin junan ravintolavaunuun ostamaan kahvia ja purukumia. Pyysin ensin purukumia, jolloin myyjä pahoitteli, että hänellä ei ole myytävänä sellaista tai edes mitään sitä vastaavaa. Näytin teatraalisen pettynyneeltä ja sanoin kauhistuneella äänellä, että ”ei purkkaa?!”. Sen jälkeen sanoin asiallisemmin, että otan sitten kupin kahvia. Myyjä pahoitteli taas ja sanoi ettei hänellä ole sitäkään. Näytin taas teatraalisen kauhistuneelta ja sanoi, että: ”mitä, ei kahviakaan?!”. Myyjä kysyi, että haluaisinko ehkä teetä? Hymyilin hänelle ja sanoin, että se olisi ollut muutenkin parempi vaihtoehto. Myyjä sanoi, että haluaa antaa minulle pullan, koska hänellä ei ollut mitään mitä olisin halunnut. Kiitin häntä ja sanoin, että ei se ole tarpeellista. Hän kuitenkin vaati, että otan pullan, sekä muffinssin kaupanpäällisiksi. En raaskinut sanoa, että en syö pullaa, joten tepsuttelin tieheni teen, pullan ja muffinssin kanssa. Kävelin ensimmäiseen vaunuun ja pysähdyin katsomaan ihmisiä. Eräs nainen mulkaisi minua ja ajattelin mielessäni, että ei pullaa sinulle. Eräs mies sen sijaan katsoi minua ystävällisesti. Kysyin, että syökö hän pullaa ja selitin saaneeni sen ilmaiseksi ja etten syö makeisia. Hän näytti hämmästyneeltä ja sanoi ottavansa sen mielellään vastaan. Ojensin pullan hänelle ja jatkoin matkaani hänen kiitettyään. Tulin omaan vaunuuni ja jäin taas katselemaan ihmisiä käytävälle. Eräs nainen katsoi minua ystävällisesti, joten kysyin, että haluaisiko hän kenties muffinssin? Nainen kiitti ja sanoi, että hänelle ei ole koskaan käynyt vastaavaa. Hymyilin ja menin sen jälkeen paikalleni juomaan teetä.
Vähän ajan kuluttua ravintolavaunun myyjä käveli ohitseni. Hän hymyili ja kysyi oliko pulla ollut hyvää? Kiitin häntä ja sanoin, että se oli oikein hyvää. Hänen mentyään vaunussani ollut nainen kääntyi minua kohti, kiitti muffinssista ja nauroi. Hieman tämän jälkeen istumapaikkani ohitse käveli mies, joka kiitti minua pullasta. Hymyilin hänelle ja sanoin, että eipä kestä. Vieressäni istunut vanhempi nainen näytti miettivältä. Lopulta hän kysyi, että tuon muffinssin minä vielä ymmärrän, mutta mikä se pullamies oli? 😀
Pienet ovat ilot junamatkoilla.