Työskentelin rahoitusalalla useamman vuoden. Viime talvena havahduin kuitenkin siihen, että minulla ei ollut enää aikaa tavata ihmisiä työn ulkopuolella, eikä työ antanut enää mitään. Alkoi tuntua kuin hamsterista juoksupyörässä. Ei niin, että tietäisin miltä hamstereista tuntuu, voihan se olla että juokseminen ilman päämäärää on hamstereista hauskaa ajanvietettä, mutta minua se alkoi turhauttaa. Rahoitusala kävi samoihin aikoihin läpi myös maailmanlaajuisia mullistuksia ja stressitaso nousi aivan liian korkealle. Päätin tehdä radikaalin suunnanvaihdoksen ja siirtyä taas opiskelemaan. Halusin myös ulkomaille. Irtisanouduin tutusta ja turvallisesta työympäristöstä suunnatakseni kohti tuntematonta.
Tänään sain kuulla saaneeni opiskelupaikan. Päätin jatkaa opintoja ja hain kahteen kouluun. Tulin hyväksytyksi molempiin. Tunteeni ovat haikean ja onnellisen välimaastossa. Haikeat siksi, että joudun jättämään hyvästit kaikille läheisilleni ja onnelliset koska pääsin oravanpyörästä eroon. Sain sen mitä tavoittelin. Valitettavasti kaikella on myös hintansa ja tässä tapauksessa hintana on muutto hyvin kauas. Muutos ei kuitenkaan ole välttämättä huono asia ja tätähän minä juuri halusinkin. Avoin mieli ja sopeutuva suhtautuminen elämänmuutoksiin ovat elämässä pärjäämisen elinehto. Se, joka yrittää pitää viimeiseen asti kiinni tutusta ja turvallisesta joutuu aina lopulta pettymään, koska maailma muuttuu. Niinpä yritän karistaa haikeuden viitan harteiltani ja suunnata uteliaasti kohti itse valitsemaani tulevaisuutta.