Kuulin vähän aikaa sitten kysymyksen: ”miten meidän käy kun muutat?”. En oikeasti osannut vastata mitään. En tiedä minkälaiset mahdollisuudet suhteella on onnistua silloin kun välissä on lukemattomia kilometrejä. Voimme erota hyvissä väleissä nyt, hyvissä väleissä myöhemminkin tai vain yksinkertaisesti katsoa mitä tapahtuu. Tiedän olevani vieteripallo, joka kulkee ympäri maailmaa ja jonka perässä on vaikea pysyä. En ole koskaan edes väittänyt olevani muuta. Aina aikaisemmin olen eronnut silloin kun olen muuttanut. Nyt en oikeasti tiedä mitä tulee tapahtumaan. Vain sen tiedän varmaksi, että tulemme pysymään hyvissä väleissä tapahtui mitä tapahtui.
Ystäväni esitti samansuuntaisen kysymyksen. Hän kysyi: ”miten me sitten tavataan ja juorutaan, jos olet kaukana?”. Sanoin, että puhumme nytkin puhelimessa päivittäin, joten eiköhän sama meno jatku sielläkin. Muistutin myös, että onnistuimme pitämään yhteyttä silloinkin kun asuimme molemmat eri puolilla Espanjaa. Hän on niitä harvoja ystäviä, joiden kanssa ystävyys ei ole riippuvainen siitä missä asun tai missä hän asuu. Lopulta hän innostui ja sanoi, että hänen avomiehellään on mökki uuden kotini liepeillä ja voimme mennä sinne aina viettämään lomia. Samaan syssyyn hän totesi, että muuttaa itsekin pois ensi vuonna, joten todennäköisesti hän tottui jo ajatukseen. Lupasin myös tulla aina kesätöihin pk-seudulle ja piinata kavereitani silloin läsnäolollani kyllästymiseen asti 😀