Kävin eilen hämmentävän keskustelun ravintolan myyjän kanssa. Olin ostamassa 6 euron arvoista täytettyä patonkia ja minulla oli mukanani lounasseteli arvoltaan 8,70 euroa, joten en ottanut lompakkoa mukaan lainkaan lähtiessäni töistä. Tiskillä keskustelin myyjän kanssa seuraavalla tavalla:
Minä: Voisin ottaa vielä pienen Coca Cola lightin mukaan.
Myyjä: Okei, se tekee sitten 0,30 senttiä.
Minä(hieman yllättyneesti): Kuinka paljon se limppari maksaa?
Myyjä: 2 euroa.
Minä(hetken hiljaisuus): Lounassetelistä jää patongin jälkeen 2,70 euroa, joten eikö se mene siitä?
Myyjä: Siitä jää 1,70 euroa.
Minä: Siitä jää 2,70 euroa.
Myyjä: Eikä jää kun 1,70 euroa, koska patonki on 6 euroa.
Minä(hämmentynyt hiljaisuus): Jos patonki on 6 euroa ja limppari 2 euroa niin se tekee yhteensä 8 euroa. Eikös?
Myyjä: Eikä tee kun silloin lounarista jää jäljelle 1,70 euroa.
Minä(huvittuneesti): Onko sinulla laskinta?
Myyjä: On, mutta en tarvitse sitä.
Minä: Vaikuttaa siltä, että tarvitset, joten laske ihan huviksesi.
Myyjä(ottaa laskimen): Ei voi olla, odota hetki lasken uudestaan.
Minä: Kaikessa rauhassa.
Myyjä (aivan tulipunaisena): Siitä tosiaan jää 2,70 euroa. En vieläkää tajua, olen todella pahoillani.
Minä: Ei se mitään.
En tiedä oliko hämmentävintä se, että joku ei pysty laskemaan päässään noinkaan yksinkertaista laskutoimitusta vai se, että hän niin itsepintaisesti uskoo olevansa oikeassa ettei ole valmis edes tarkistamaan asiaa. Toisaalta jälkimmäiseen törmää virtuaalielämässä aika usein. Kieltämättä hieman ihmettelin myös asiakaspalvelijan intoa kinata asiakkaan kanssa. En muista koskaan törmänneeni vastaavaan aikaisemmin. Hupaisaa on se, että kyseinen ihminen ei kehtaa enää palvella minua kyseisessä ravintolassa 😀
Ihme ihmisiä.