Jotkut ihmiset käyttäytyvät luontevasti keittiössä. He osaavat automaattisesti maustaa ruoat oikein ja heillä on sisäsyntyinen taito valmistaa mistä tahansa raaka-aineista maittavia lounaita. Ei, heitä ei kutsuta naisiksi. Tänään tuli taas todistettua, että joidenkin ihmisten on yksinkertaisesti turvallisempaa pysyä mahdollisimman kaukana keittiöstä. Minä kuulun tähän kummalliseen ihmislajin alalahkoon, joilla ei pysy maustepurkki lainkaan kädessä.
Poden aina välillä huonoa omaatuntoa siitä, että syön päivittäin ulkona, joten tänään yritin parantaa tapani. Ajattelin aloittaa kevyesti, enkä mistään liian vaativasta. Päädyin salaattiin. Ostin innoissani kaupasta salaattitarpeita ja tunsin itseni suorastaan inhimilliseksi. Asetellessasi tavaroita kaupan liukuhihnalle pystyin melkein kuulemaan takanani tulleen henkilön ajatukset kun hän tuijotteli ostoksiani. Aivan varmasti hän ajatteli, että tuo valmistaa salaattia tänään. Se kokkaa! Menin kotiin, pesin salaatin, laitoin fetajuuston, oliivit ja kylmäsavustetun lohen salaattikulhoon. Sitten kasasin siitä sievän keon lautaselleni ja kaadoin valkosipulikastiketta päälle. Ruoka maistui hieman oudolta, mutta söin siitä kuitenkin puolet. Olinhan itse kerrankin tehnyt sen. Noh, lopputulos on se, että vatsani on todella kipeä ja minulla on hieman etova olo. Nyt epäilen, että ruokakaupassa takanani ollut ihminen tiesi sittenkin jotain sellaista mitä minä en tiennyt.
En enää koskaan yritä tehdä ruokaa. Luovutan. I can’t cook but who cares?
—
C