Luin äsken kirjeen, jonka eräs mies kirjoitti minulle ja nyt en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Ihan kaunis kirje, jos haluaa uskoa joulupukkiin ja hammaspeikkoon. Tuli vain sellainen tunne, että en jaksa enää näitä ihmissuhteita. Ihan oikeasti. Viimeiset kolme vuotta ovat olleet niin uskomatonta pyöritystä ihmissuhderintamalla, että nyt haluaisin vain hengähtää hetkeksi. Haluaisin, että eräät ihmiset jättäisivät minut vain rauhaan. Haluaisin heittää ylleni näkymättömyysviitan ja vaellella hetken aikaa kaikessa rauhassa. Noh, huomenna varmaankin taas tuntuu toiselta. Ymmärrän aivan täysin niitä ihmisiä, jotka ilmoitetaan kadonneiksi ja sitten heidät löydetään pelaamasta black jackia Las Vegasissa. Voisinpa lähteä Las Vegasiin tai edes Ruotsiin.
