Minulla on ikäkriisi, joka sinänsä on aika huvittavaa ottaen huomioon, että olen 25-vuotias. Aikaisemmin en edes kiinnittänyt huomiota vuosien vierimiseen, mutta nyt aika tuntuu juoksevan aivan liian nopeasti. Hyvä ystäväni on samanikäinen ja hän totesi viime viikolla yhtäkkiä kesken kahvittelun, että: ”ajattelin leikata otsahiukset etteivät otsaryppyni näy”. Tarkastelin hänen otsaansa ja hän oli aivan oikeassa, hänen otsassaan todella on syvät uurteet silloinkin kun hän ei jännitä kasvolihaksiansa. Sanoin, että otsahiusten leikkaaminen oli ihan hyvä ajatus, varsinkin kun otsahiukset sopivat hänelle. Kysäisin samalla olisiko hänellä jotain rakentavaa ehdotusta, jolla saisin silmäryppyni piiloon. Hän katseli silmiäni ja totesi, että: ”ei noille voi oikein tehdä enää mitään” 😀
Viime viikolla työpaikalla naispuoliset työkaverini intoutuivat vertailemaan ryppyjä ksvoissaan. Kävelin ohi ja yksi heistä vinkkasi minut paikalle. Kaikki tarkastelivat tämän jälkeen kasvojani ja sanoivat lähes yhteen ääneen, että voi voi, niin se meidän Chevilynkin vain rypistyy. Argh! Totesin, että olen jo hyväksynyt kohtalokseni sen, että näytän shar peilta ennen kolmekymppisiäni. Sen jälkeen kaikki alkoivatkin keksiä hyviä vertauksia siitä miltä he ryppyineen mielestään näyttivät. Eräs naispuolinen työkaverini sanoi minulle, että: ”sinun täytyy valita, joko olet pullea ja rypytön tai sitten laiha ja kurttuinen. Olen pohtinut tätä asiaa ja todennut, että en halua olla kumpaakaan!
Voisiko ajan kenties pysäyttää? Ei minua muuten vanheneminen haittaa pätkääkään, mutta en halua ryppyjä. Olen varmaankin plastiikkakirurgien unelma-asiakas tulevaisuudessa; ostan kaiken sellaisen hinnasta välittämättä, jolla luvataan rypytön ja kiinteä iho. Voe elämä. No ehkä tämä menee ohi 😀