Miksi joidenkin ihmisten on vaikea ymmärtää sitä etten halua mitään joululahjaksi? Minulle paras joululahja on se, että sovitaan että kumpikaan osapuoli ei osta lahjoja. Näin olen toiminut monena vuotena ystävieni kanssa. Sen sijaan olemme varanneet aikaa kalenteriimme ja tehneet yhdessä jotain mukavaa. Henkilöstä riippuen käyneet syömässä ulkona, kahvilla juoruamassa tai ulkona juhlimassa. Ostan itse mielelläni lahjoja, mutta senkin edellytys on se, että tiedän jonkun tarvitsevan jotain tai löydän jonkun huippuhyvän lahjan. Joillekin tuntuu kuitenkin olevan lähes pakkomielle ostaa minulle joka joulu tuoksukynttilöitä, posliiniesineitä yms. krääsää, joista joudun hankkiutumaan vaivihkaa eroon heti kun se vain on sopivaa. Kävin eilen erään henkilön kanssa keskustelun, joka meni jotenkin näin:
Hän: Ostin sinulle juuri todella hyvän joululahjan!
Minä: Eih, mehän sovimme, että emme osta joululahjoja tänä vuonna!
Hän: Niin, mutta kun se vain tarttui mukaan kaupasta.
Minä: Anna se hyväntekeväisyyteen?
Hän: No heko heko, äläs nyt viitsi.
Minä: Ihan oikeasti, mehän sovimme tämän jo kuukausia sitten..
Hän: Joojoo, mutta se nyt meni.
Minä: Kiitos vain, käyn ostamassa sinulle purkillisen kalanmaksaöljyä kiitokseksi, niin muistisi kenties paranee.
..blaablaa..
Vitsi tässä on se, että tiedän mitä hän on ostanut. Niitä saamarin tuoksukynttilöitä! Argh. Oikeasti, keksin kohta jonkun aivan yhtä järjettömän lahjan, niin hän kenties tulee tolkkuihinsa. Tosin todennäköisesti se joka on minun mielestäni täysin älyvapaa ja epäkäytännöllinen on hänen mielestään ehana!
—
C