…ja apina ei tunne ketään. Tältä kieltämättä hieman tuntuu. Aamulla eteeni käveli nainen, joka sanoi, että: ”hei kuule, voisinko saada puhelinnumerosi kun haluaisin keskustella siitä asiasta, joka jäi viimeksi kesken”. Mietin mielessäni, että: ”kuka ihme tämä nainen oikein on?”. Kysyin häneltä, että: ”niin siis missä me olemmekaan tavanneet?”. Hän mainitsi tilaisuuden, jossa oli ollut kymmeniä ihmisiä ja pakko myöntää, että en oikeasti muistanut koskaan edes nähneeni koko naista. Annoin puhelinnumeroni ja nyt vain kauhulla toivon, että asia, josta viimeksi keskustelimme oli mukava. Jotta päiväni ei olisi lähelläkään normaalia, niin puhelimeni soi äsken ja siellä oli mies, joka esitteli itsensä. Nimi ei sanonut minulle mitään. Hän sanoi, että tapasin hänet samantyyppisessä tilaisuudessa kuin aikaisemmassa esimerkissä, jossa oli ollut useita ihmisiä paikalla. Ihan mukava mies, mutta muistan hänet vain hämärästi. Puhelias, huumorintajuinen ja rento tapaus. Vaihdoin hänen kanssaan yhteensä ehkä kolme lausetta ja sekin lienee arvioitu yläkanttiin. Kysyin, että mistä hän sai numeroni? Mies vastasi, että hän oli kysellyt muilta paikalla olleilta ihmisiltä, että kuka olen, niin kauan kunnes hän oli tärmännyt henkilöön, jolla oli numeroni. Sitten hän oli vain suostutellut tämän antamaan numeroni hänelle ja päättänyt soittaa. Ei tässä mitään, ihan kiva, mutta emme me kyllä jutelleet oikeastaan mitään hänen kanssaan aikaisemmin, vaikka hän sanoikin, että soiton syy oli halu jatkaa keskustelua. Toinen vaihtoehto on se, että en oikeasti katso lainkaan, että kenen kanssa milloinkin keskustelen. Kumpikaan ei ole järin imarteleva vaihtoehto.
Minulla taitaa olla jonkinlainen ongelma. En ilmeisestikään huomioi kaikkia ihmisiä, vaikka he olisivat aivan edessäni. Tiesin jo etukäteen, että en kiinnitä huomiota yleensä muihin ihmisiin lainkaan, vaan vaeltelen helposti omissa ajatuksissani. En kuitenkaan tiennyt, että ongelmani on näin paha. Tämä alkaa olla jo hieman noloa, koska en oikeasti tunnista vain ohimennen tapaamiani ihmisiä. Ei siinä muuten mitään, mutta kun he muistavat minut. Täytyy joko alkaa käyttää silmälaseja tai lopettaa volkamanin kuuntelu.