Yleensä kuulee sanottavan, että naisvaltaisella työpaikalla on paljon enemmän konflikteja kuin sekatyöpaikassa tai miesvaltaisessa työyhteisössä. Tämänpäiväinen kokemukseni kertoo kuitenkin erilaista tarinaa. Mennessäni alunperin nykyisen työantajani palvelukseen työyhteisö oli miespainotteinen. Paikalla oli kaksi naista minun lisäkseni ja he yllättäen inhosivat minua yli kaiken. En pahemmin laittanut painoarvoa heidän kyräilylleen ja lopulta he käänsivät takkinsa täysin. En tiedä mitä tapahtui, mutta yhtäkkiä he vain päättivät, että olenkin aika hyvä tyyppi ja alkoivat ystävällisiksi. En pahemmin noteerannut tätäkään, mietin vain mielessäni, että mistähänpäin nyt tuulee ja kuittasin asian mielessäni toteamalla, että naiset! Myöhemmin olemmme kyllä yhdessä naureskelleet heidän ennakkoluuloilleen ja olen kutsunut heitä leikilläni takinkääntäjiksi.
Eilen tapahtui suurin yhteenotto jossa olen koskaan ollut mukana nykyisessä työpaikassani. Tämä ei tapahtunut naispuolisen kollegan, vaan miespuolisen kollegani kanssa. Hän jyräsi mielivaltaisesti erään tekemäni päätöksen ja nostin asiasta metelin. Nykyisin työyhteisö on naisvaltainen ja kaikki naiset asettuivat yllättäen tukemaan minua. Sain vinon pinon maileja, joissa ihmiset kertoivat samankaltaisista ongelmistaan saman miehen kanssa ja kannustusta pitää puoleni jatkossakin kyseistä ihmistä vastaan. Asia kantautui esimieheni korviin ja sitä selviteltiinkin sitten tänään suljettujen ovien takana, minä, kollegani ja esimieheni. Eilen otimme kollegani kunnolla yhteen ja haukuimme toisemme tiivistettynä täysin maanrakoon. Menin selvittelytilaisuuteen bring it on!-asenteella. Yllättävää kyllä kollegani oli niin puolustuskannalla ja huusi kasvot punaisina, että hän ei ole tehnyt mitään virhettä ja että kaikki on minun vikaani. Kuuntelimme hänen dialogiaan viitisen minuuttia ja yllättäen esimiehelläni paloi pinna. He tappelivat keskenään ja esimieheni puolusti kantaani täysin pyytämättä ja yllättävällä raivolla. Olin hieman yllättynyt tilanteen saamasta käänteestä ja kuuntelin vahingoniloisesti paitaani naureskellen heidän riitelyään. Lopulta esimieheni pyysi kollegaani poistumaan paikalta, koska hän halusi keskustella kanssani kahden kesken. Totesin vain rauhallisesti, että tilanne näyttää olevan täsmälleen sama kuin edellisenä päivänä ja koska kaikki tietävät näkemykseni, niin minulla ei ole mielenkiintoa toistaa itseäni. Juttelimme tilanteesta esimieheni kanssa ja hän oli todella yllättynyt kollegani käytöksestä. Lopulta hän pyysi, että jos voisin yrittää tulla toimeen riehujan kanssa, vaikka hän onkin sosiaalisesti impotentti (okei ei ihan näillä sanoilla). Sanoin ettei se ole ongelmia, jos kollega ymmärtää pysyä jatkossa poissa tieltäni.
Tapahtumat saivat kummallisen käänteen kun kollegani lähetti sähköpostin, jossa hän pyysi anteeksi, selitti käyttäytymistään ja pyysi, että voisin hyväksyä hänen pahoittelunsa. Hän sanoi toimineensa väärin ja että hänen oli aika mennä itseensä tässä asiassa. Hän myös kertoi, että oli valvonut yön, koska asia oli vaivannut häntä. Olin lievästi ilmaistuna yllättynyt. Mietin, että onko tämä tosiaan sama ihminen joka apinanraivolla puolusti näkemystään aamulla. Noh, en ole pitkävihainen, joten vastasin, että asia puolestani ok. Unohdetaan koko juttu ja aloitetaan puhtaalta pöydältä.
Olin jo lähes unohtanut koko asian kunnes kollegaltani alkoi virrata kummallisia sähköpostiviestejä. Mitä musiikkia kuuntelet?/oletko Facebookissa?/vitsejä/leffalipputarjouksia yms. Nyt täytyy sanoa, että olen hieman ymmälläni. Luulin nähdeeni jo kaiken, mutta näköjään täydellinen takinkääntäjä oli vielä näkemättä:D Kieltämättä nyt suhtaudun häneen hieman epäluuloisesti, koska tuo on hieman liian erikoista ilman, että siihen liittyy mitään taka-ajatuksia tai juonia.
Mielenkiinnolla jään odottamaan jatkoa, mutta ei voi muuta sanoa kun, että hullu työpaikka.