On se kumma, että ihmisille opetetaan käytöstapoja lapsesta lähtien, mutta yksi asia ei tunne menevän perille. Paino tuntuu olevan vuodesta toiseen asia, jota sopii arvostella aivan miten sattuu ja aivan kenelle tahansa. Tuntuu, että painoni on ollut muiden ihmisten tarkkailun alla niin kauan kun muistan. Työkavereillanikin oli tapana kommentoida painoani viikoittain, tämän lisäksi jokaikinen entinen heilani on kommentoinut painoani tasaiseen tahtiin, puhumattakaan ystävistäni. Vihaan sitä, että jollakin toisella ihmisellä on sanottavaa minun ulkomuodostani. Sillä ei ole mitään merkitystä onko se positiivista vai negatiivista, koska inhoan tunnetta, että en voi hetkeksikään unohtaa ulkoista olemustani. Se saa minut tuntemaan itseni pelkäksi kuoreksi, jota arvioidaan koko ajan. Kysyn kyllä muiden mielipidettä, jos haluan kuulla sellaisen. Pidän ulkomuodostani suurimman osan aikaa, mutta joskus elämässä on stressaavia aikoja, jolloin painoni laskee alipainon puolelle. Tällä hetkellä olen innoissani ja stressaantunut, joka tarkoittaa sitä, että en malta syödä tarpeeksi. Ei ihminen kuole nälkään, jos hän joskus syö vähemmän.
Viikon sisällä kuulemani kommentit:
Äitini: Kuule nyt olet aivan liian laiha
Ystäväni: Nyt olet liian laiha!
Miespuolinen ystävä: Tiedän, että inhoat sitä kun joku kommentoi painoasi, mutta nyt olet liian laiha. Et ole enää yhtään niin hotin näköinen ja koska osaat olla tosi hotin näköinen, niin..
Entinen työkaveri: Ai kamala miten hoikka oletkaan?
Miespuolinen ystävä 2: Tiedätkö pari lisäkiloa tekisi sinulle tosi hyvää.
Kukaan heistä ei ole tarkoittanut mitään pahaa, enkä todennäköisesti edes olisi kiinnittänyt asiaan huomiota ellei niin moni olisi sanonut samasta asiasta. Huvittavinta on se, että miehet ovat olleet huomattavasti tahdikkaampia kuin naiset. En tiedä onko ylipainosta huomauttelu yhtä yleistä, mutta tuntuu ihan käsittämättömältä, että toisten painosta huomauttelua pidetään sopivana. Ei minulle tulisi mieleenkään puhua toisten painosta. Ymmärtäisin, jos minulla olisi syömishäiriö tai jos olisin sairas, mutta en ole. Voin mainiosti, joten huolestuminen ei selitä asiaa. Ajattelin alkaa käydä taas salilla, koska se on ainoa keino saada painoni nousemaan. Silloin tulee vahdittua tarkemmin syömisiään, koska on pakko jos haluaa lihasmassaa ja turha siellä salilla on pelkkiä naruja nostella.
Summa summarum: Olen sitä mieltä, että jokainen pitäköön huolen omista kylkiluistaan.