Jokaisella keskustelupalstalla on useimmiten yksi tai kaksi kristinuskosta ja jumalasta taukoamatta höpöttävää kirjoittajaa. City on kuitenkin ensimmäinen palsta, joka on selkeästi ottanut kantaa uskontokysymyksiin perustamalla Rakkauden ammattilaiset, joihin kuuluu pappiarmeija. Mielestäni kristinuskossa, samoin kuin muissakin uskonnoissa voi olla myös paljon hyvää. Inhimilliseltä ja psykologiselta kannalta katsottuna, mikäli joku kokee tarvitsevansa tai saavansa uskosta jotain positiivista, niin suon sen hänelle mielelläni tai ainakin niin kauan kun hän ei tuputa omaa uskoaan minulle.
Kannatan negatiivista uskonvapautta ja mielestäni valtio tulisi erottaa kirkosta. Pidin aikoinaan siitä, että cityssä voitiin käydä puolueettomia ja joskus mielenkiintoisiakin keskusteluja uskonnoista. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että jokaiseen keskusteluun osallistuu pappeja, jotka yrittävät kolmannen asteen ristikuulustelua muistuttavalla tekniikallaan herättää lisää keskustelua. En pidä siitä, että keskusteluiden suuntaan pyritään ohjaamaan näin läpinäkyvästi. Hyvä tarkoitus ei pyhitä keinoja ja se vaikuttaa muiden keskustelijoiden aliarvioimiselta. En ota tässä sen enempää kantaa siihen onko siihen aihetta, mutta en yhtään ihmettele ihmisten nihkeää suhtautumista. Jopa teologiystäväni sanoi, että tämä ei vain toimi. Muutama pappi olisi voinut soluttautua vielä huomaamattomasti mukaan keskusteluihin ja todennäköisesti se olisi herättänyt vain uteliaisuutta ihmisissä. Pappiarmeija on kuitenkin aivan liikaa ja se saa ihmiset varuilleen. Mikä muuten tekee papeista rakkauden ammattilaisia? Ymmärrän, että perhe-ja parisuhdeterapeutteja voidaan kutsua sellaisiksi, mutta pappeja?
Mielestäni kirkko voi olla monia asioita, mutta se ei todellakaan ole suvaitsevainen, vaan erittäin konservatiivinen ja homogeeninen yhteisö. Tästä osoituksena esimerkiksi transseksuaalin papin ja naispappien kohtelu, sekä kirkon yleinen suhtautuminen esimerkiksi samaa sukupuolta olevien avioliittoihin. Näiden asioiden valossa en todellakaan ymmärrä mikä tekee papeista rakkauden ammattilaisia? Pappiarmeijan vallankumous vaikuttaa enemmänkin julkisuustempulta, jolla pyritään kiillottamaan kirkon sädekehää. Samalla tavalla kun televisioissa pyörineet mainoksetkin, joissa kristinusko yrittettiin tuoda kansantajuisesti maanjuuritasolle. Valitettavasti mikään silmänkääntötemppu ei tule enää vaikuttamaan niin paljon ihmisten mieliin, eikä edes lama, että ihmiset ryntäisivät joukolla takaisin kirkkoon. Ei ennen kuin kirkko päivittää asenteensa ja oppinsa tälle vuosituhannelle. Keskusteluja lukiessani on pakko todeta, että siihen on vielä ilmeisesti matkaa.