Inhoan sitä, että joku kopioi kirjoittamiani tekstejä omille sivuilleen ja antaa ymmärtää tekstejä omikseen. Inhosin aikoinaan myös sitä, että valokuviani kopioitiin netistä ja vieras ihminen käytti henkilöllisyyttäni toisella sivustolla. Koen sellaisen todella tahdittomaksi ja loukkaavaksi. Pitäisi ehkä olla imarreltu, että tekstini kelpaavat varastettavaksi asti, mutta en ole. Lakkautin juuri yhden blogini kokonaan, koska jo kaksi henkilöä on kaapannut kirjoituksiani omille sivuilleen. Vaikka kirjoitan vain omaksi huvikseni, niin siitä huolimatta suutun, jos tekstejäni alkaa löytyä vääristä paikoista.
Leikin kissaa ja hiirtä tällä hetkellä tekstivarkaiden kanssa. Vaihdoin blogini sijaintia ja sinne saa ohjeet vain sähköpostitse. Olen antanut tämän päivän aikana linkin kahdeksalle lukijalle, enkä voi mitenkään tietää onko joku sähköpostin lähettäjistä ollut tekstikaappari. Pelaan upporikasta ja rutiköyhää. Luotan nimittäin kahteen asiaan: a) tekstikaappari ei kehtaa tai kiinnijäämisen pelossa viitsi laittaa sähköpostipyyntöä tai b) hän ei ymmärrä etten tiennyt etukäteen kaikkien blogini lukijoiden nimiä tai nimimerkkejä. Olen aika varma, että toistaiseksi piiloblogini on turvassa, mutta aika näyttää kuinka kauan. Ainakin se on niin hyvin naamioitu, että edes minä en arvaisi blogia omakseni ellen toisin tietäisi.