Saavuin tänään työpaikalle kello 07.00. Aamupalaverin jälkeen siirryin normaaleihin työtehtäviin. En ehtinyt pitää kunnon lounastaukoa, vaan söin työpöytäni ääressä samalla kun tein töitä. Tällä hetkellä olen edelleen työpaikalla ja äsken juuri laskeskelin etten pääse lähtemään kotiin vielä tuntiin. Olen viettänyt tällä viikolla 16h ylitöissä ja ensi viikolla edessä on samanlainen viikko. En vain yksinkertaisesti malta lähteä. Yritän keksiä työnarkomaniaani loogisia syitä, mutta keksin vain hataria selityksiä, jotka kuulostavat jopa omiin korviini tekosyiltä. Kyllä, työni on mielenkiintoista ja sitä on tolkuttoman paljon, mutta ei se nyt oikeasti voi olla niin mielenkiintoista, että kannattaisi istua seitsemään asti perjantai-iltana toimistolla. Eihän?
Sosiaalinen elämäni on alkanut kärsiä siitä, että vietän lähes kaiken aikani työpaikalla ja kuulen koko ajan mutinaa siitä, että en enää ehdi tehdä mitään kavereiden kanssa tai edes nähdä heitä. Ongelmia tuottaa sekin, että vähällä vapaa-ajallani haluan harrastaa liikuntaa ja ystäväni eivät ole liikunnasta yhtä innostuneita. Tätä menoa huomaan olevani erakko parin kuukauden kuluttua kun en ehdi ylläpitää sosiaalistaelämää. Olen aivan liian keskittynyt tekemään laskelmia, kaavioita, aikatauluja ja projekteja.
Taidan tehdä uudenvuodenlupauksen, että ensi vuonna otan rennommin ja muutan elämäni suuntaan. Eihän tämä näin voi jatkua enää kovinkaan kauan. Sitä ennen, taidan tehdä vielä hieman töitä.
—
C