Aloin eilen miettiä työyhteisöni ryhmädynamiikkaa. Työpaikallani on monta vahvatahtoista ja kovapintaista ihmistä. Tästä johtuu, että näkemyserot joutuvat joskus väkisinkin törmäyskurssille ja sen seurauksena kipinöi. Tiimi jossa työskentelen on tiivis ja yhteistyö on onnistumisen välttämätön edellytys. Olen jo tottunut siihen, että koko ajan jollakin suunnalla sähistään. Oma pinnani on palanut aika tasan kolme kertaa ja se on onneksi riittänyt näyttämään muille missä sietokykyni rajat kulkevat. Ensimmäisillä kerroilla poltin päreeni palaverissa, jonka seurauksena hiekoitin ja vesitin vastapuolen esityksen eräästä hankkeesta maan tasalle. Viimeisimmällä kerralla haukuin koko firman esimiehelleni aivan pystyyn ja kehotin häntä ulkoistamaan työnkuvani ulkomaille, jos hän kaipaa orjatyövoimaa. Kaikesta huolimatta pidän työkavereistani ja tulemme hyvin toimeen. Jokainen tietää aika tarkasti toistensa rajat ja myös kunnioittaa niitä.
Mielenkiintoista on se, että silloin kun kaikki asiat ovat hyvin, niin ihmiset ottavat enemmän yhteen. On jotenkin käänteistä, että silloin kun on stressaavinta, niin kaikki puhaltavat lähes täydellisesti yhteen hiileen ja unohtavat erimielisyytensä. Tämän johdosta työyhteisöni ryhmädynamiikka toimii erinomaisesti paineen alla. Olisi mielestäni loogisempaa, että paineen alla kun ihmisten pinna on kireällä, niin tulisi helpommin ärähdeltyä.
Kaikesta huolimatta, olen tyytyväinen, että pääsen vaihtamaan työpaikkaa muutaman kuukauden kulueesa.