Sitä sanotaan, että lihavalla ihmisellä, joka laihtuu saattaa olla suuria ongelmia hahmottaa tai hyväksyä muuttunut ulkomuotonsa. He ovat saattaneet muuttua myös viehättävämmiksi vastakkaisen sukupuolen silmissä ja tämän käsittämiseen saattaa mennä pitkäkin aika. En ole koskaan ollut lihava, mutta huomasin eilen, että minulla on hieman samankaltainen ongelma. Törmäsin eilen sattumalta nuoruuden ystävääni. Tervehdin häntä ja ihmettelin kun hän tuijotti minua todella pitkään ennenkuin sanoi mitään. Juteltuamme hetken hän sanoi, että minusta on tullut todella kaunis ja että hän muistaa minut takkutukkaisena, pahasuisena, väittelynhaluisena ja kilpailuviettisenä teininä. Naureskelimme asialle ja sanoin, että olen edelleen sellainen. Nykyään sitä on vain vaikeampi havaita päältäpäin. Koen edelleen olevani ulkomuodolta enemmänkin peikonpoikanen kuin lady. Oli päälläni sitten aivan mitä vain. Tiedän kyllä miltä näytän, koska en ole lopettanut peiliin katsomista. Luulen silti välillä, että en näe siinä aivan samaa kuin mitä muut. En voi koskaan tietää olenko väärässä ja onko vain niin, että peikonpoikaset ovat nykyisen kauneusihanteen mukaisia, mutta hassua se on silti.
