Tapasin eilen henkilön (professori), joka oli harvinaisen töykeä. Hän oli tehnyt erään asian niin, että kukaan ei ymmärtänyt siitä mitään. Kun ihmiset pyysivät joko muuttamaan sitä tai antamaan selkeät ohjeet, niin hänen asenteensa oli tyyliä ”ei ole minun ongelmani”. Hän myös sanoi todella törkeästi eräälle opiskelijalle kun tämä kysyi, että jos hänellä on virallinen syy poissaoloon, niin onko hänen pakko käydä koko luentosarja uudelleen alusta läpi? Professori tiuskaisi hänelle, että tietenkin on! Mietin mielessäni, että aivan mulkero mies. Oh well, toivottavasti on edes pätevä.
Tänään istuskelin hänen luennollaan kuolemanväsyneenä. Hän mennä vipelsi ärsyttävän hyväntuulisena ja energisenä niin nopeasti eteenpäin, että en pysynyt perässä. Vilkaisin ympärilleni ja huomasin etteivät pysyneet muutkaan, ainoa ero oli se, että en jaksanut yrittää. Niinpä ristin käteni rinnalleni ja haukottelin. Yhtäkkiä hän käveli eteeni, napsautti sormiaan silmieni edessä ja sanoi, että: ”sanoppas mitä nyt tehdään?”. Vastasin hänelle kyllästyneellä äänellä, että: ”jaa-a”. Hän sanoi, että ”yritähän pysyä hereillä”. Mulkaisin häntä. Tuntui kuin olisin joutunut takaisin yläasteelle ja muistin välittömästi miksi lintsasin silloin niin paljon. Vähän aikaa hän eteni rauhallisella tahdilla ja seurailin puoliunessa mukana. Sitten hän alkoi taas vipeltää liian kovaa, joten ristin uudelleen käteni eteeni ja lakkasin tekemästä mitään. Kuuntelin kyllä. Hän lakkasi puhumasta ja katseli minua. Mulkoilin häntä takaisin väsyneenä katseella et-tule-nyt-kysymään-mitään. Hän tulikin yhtäkkiä selkäni taakse seisomaan ja laittoi kätensä käteni päälle hiirelle ja näytti missä mennään. Minun teki mieli vetää käteni pois ja sanoa, että: ”en minä mökötä sinulle, olen vain todella väsynyt, joten voitko antaa minun olla nyt vain rauhassa?”. Sen jälkeen hän jatkoi vielä vähän aikaa ja käveli sitten eteeni sanoen, että: ”minulla oli huono päivä eilen, teen teille ensi kerraksi selkeät ohjeet ja koska vaikutatte väsyneiltä, niin päästän teidät nyt jo pois”. Ennen lähtöäni kysyin häneltä saman kysymyksen kun eilinen tyttö eli jos on virallinen syy poissaoloon, niin joutuuko käymään kaikki alusta läpi? Hän katseli minua vähän aikaa ja sanoi että, ei, ei tarvitse.
En kestä väsymystä hyvin. Saan hepulin, jos joku tulee tökkimään kun olen väsynyt. Ärsytyskynnykseni on myös silloin tavallista matalammalla. Nyt tuli hieman huono omatunto siitä, että kyseinen professori ilmeisesti luuli käytökseni olevan henkilökohtaista. Siitä oli henkilökohtaista vain 1% ja väsymystä 99%. Uskon kyllä, että hän on ihan hyvä tyyppi ja että hänellä oli eilen vain huono päivä. Errare humanum est. Ihan hienoa, että yritetään antaa yksilöllistä opetusta tms. mutta rajansa kaikella. En ymmärrä miksi ihmiset eivät voi vain antaa toisen olla epäsosiaalisella tuulella ilman, että siitä tehdään mitään numeroa? Pakko hakea kahvia ennen seuraavaa luentoa.