Olen naureskellut jo vuosia eri ilmiöille, joita esiintyy virtuaalimaailmassa. Yksi silmiin pistävä asia on aina ollut se hämmästyttävä tapa, jolla fiktio sulautuu faktoihin ja miten todellisuudesta tulee vain epäselvää sumua. Alussa virtuaalimaailma kiehtoi minua sen takia, että koin sen olevan kiehtova sekoitus erilaisia ihmisiä ja yhtä erilaisia näkemyksiä. Alun ihmettelyn jälkeen virtuaalimaailmasta tuli henkilökohtainen leikkipaikkani, jossa ei ollut lainkaan sääntöjä. Kaikki säännöt olivat kierrettävissä ja koska tuomarinviitta oli jokaisen hartioilla, niin mikään ei estänyt sekoittamasta pakkaa.
Ensimmäinen trollihahmoni syntyi puhtaasti sattumalta. Se oli oikeastaan vain turhautumisen ja ärsyyntymisen lopputulos. Jonkin tasoinen oivallus siitä, että jos kukaan muukaan ei pelaa sääntöjen mukaan niin ei tarvitse minunkaan. Voin itse asiassa luoda omat sääntöni. Pari kuukautta sitten sain päätökseen trollikauteni. Jokaisella kuvitteellisella hahmollani on ollut joku silmiinpistävän ärsyttävä ominaisuus. Ei liene yllättävää, että kieroutunut ateistinen mielikuvitukseni loi nämä hahmot käyttämällä pohjanaan evankelisluterilaisen kirkon opeista tuttuja seitsemää kuoleman syntiä. Joku saattaa ihmetellä miksi virtuaalimaailma on täynnä trolleja? En osaa siihen vastata kuin henkilökohtaisen näkemykseni, joka on se, että ne tarjoavat puhtaasti parasta viihdettä. Koska tarkoitukseni ei ole koskaan ollut tavata täältä ihmisiä, niin antamillani mielikuvilla tai aiheuttamillani reaktioilla ei ole ollut kuin välillistä viihdearvoa.
Tämä ei sinällään ole erityisen mielenkiintoista. Lähinnä vain todettavissa oleva fakta. Kummallisinta on ehkä kuitenkin aina ollut se, että sellaiset ihmiset jotka tuntevat minut oikeassa elämässä ovat hekin saaneet päänsä pyörälle siitä mikä on kirjoituksissani faktaa ja mikä fiktiota. Raja on usein ollut niin helposti hämärtyvä, että se on aiheuttanut lievää hämmennystä. Osa on alkanut keskustella kanssani jostakin blogiini kirjoittamastani tekstistä faktana ja kun olen vain kohottanut kulmakarvojani he ovat ymmärtäneet sen olleenkin fiktiota. Tämä on myös harmittanut joitakin. Ystävieni reaktiot ovat olleet vuosien varrella hauskoja. Osa on nauranut katketakseen ja suurin osa on sortunut tulemaan tavalla tai toisella juttuun mukaan. Moni on myös kysynyt, että miksi en ole omalla persoonallani virtuaalimaailmassa? Vastaus on se, että se on tylsää. Sitä paitsi jokaiseen trollihahmooni on aina sekoittunut pisara totuutta ja ripaus realismia kuorrutettuna liioittelulla. Käytän mieluummin oikeaa elämää peilinä omasta persoonastani ja virtuaalielämää tutkimalla muiden ihmisten reaktioita.
Vuosien varrella trollit ovat yleistyneet. Toisaalta en enää tiedä tarkalleen, että kuka on trolli ja kuka ei. Mieleeni on useammankin nimimerkin kohdalla hiipinyt ajatus, että tämä ihminen saattaa sittenkin olla tosissaan. Mikä on joissakin asiayhteyksissä huomattavasti pelottavampaa. Usean keskustelupalstan tyyli on muuttunut vuosien varrella. Joissakin kirjoitusten taso on kulkenut koko ajan sykleissä, mutta joissakin laskusuhdanne on ollut pitkä ja jatkuva. En tiedä onko henkilökohtainen näkemykseni virtuaalimaailmasta muuttunut vai ovatko kirjoittelijat oikeasti niin erilaisia kuin ennen. En ole tarpeeksi objektiivinen vastaamaan tähän totuudenmukaisesti.
Nyt ongelmani on se, että koen nähneeni erilaisista virtuaalimaailmoista jo kaiken. Jokaisella palstalla on samoja keskusteluja, samankaltaisia teesit seuraavat toisiaan ja nykyaikana trolleja esiintyy huomattavasti enemmän kuin ennen. Niinpä olen vetäytynyt virtuaalimaailmasta viettämään eläkepäiviä. Lueskelen edelleen useampaakin keskustelupalstaa, mutta en koe enää mitään tarvetta kommentoida kirjoituksia mitenkään. Seurailen vain taustalta ja annan muiden leikkiä. Eläkepäivien vietto sopii myös paremmin nykyiseen ajankäyttööni. Kenties joskus perustan vielä uuden trollihahmon, mutta tällä hetkellä luulen, että olen saanut jo hupini.