Kirjoitan blogeja, silläkin uhalla, että jotkut ihmiset pahoittavat mielensä kirjoituksistani. Luen myös mielenkiinnolla kahden eri ihmisen blogeja ja huomaan väkisinkin, että heidän tyylinsä on hyvin erilainen omaan kirjoitustapaani nähden. He kirjoittavat joko kuvien kanssa ja hyvin realistista tekstiä elämästä tai sitten päiväkirjamaisesti. Minä sen sijaan kirjoitan yleensä fiktiivistä tekstiä, jota on väritetty oikean elämän tapahtumilla tai sitten suoraan todellisista tapahtumista. Tämä on aiheuttanut sen, että osa minut tuntevista ihmisistä on sekoittanut kaikki kirjoitukseni totuudeksi. Tämä on hieman hämmentävää, koska en pyydä heitä lukemaan blogejani ja minua yllättää, että he eivät kysy epäselvistä asioista, vaan lukevat kirjoituksiani kuin piru raamattua. Suurin osa ihmisistä kuitenkin kysyy minulta suoraan, että mitä siis tapahtui? Jolloin kerron heille totuuden ja analysoin heidän kanssaan blogissani ottamaani lähestymistapaa. Tämä tärkeä mahdollisuus kuitenkin rajautuu pois, jos lukija vetää liian mustavalkoisia johtopäätöksiä.
Aloitin jokin aika sitten uuden blogin. Kirjoitan ja kerron siinä omaan tapaani elämästäni ja yhteiskunnallisista ilmiöistä, jotka mietityttävät. Eräs tuttuni alkoi lukea sitä ja mietin pitkään, että uskallanko antaa hänelle blogini osoitetta. Päätin kuitenkin uskaltautua vannotettuani häntä ensin ymmärtämään, että kirjoitukseni on vain ajatusvirtaa, ei kylmää faktaa. Hän kommentoi kirjoitustani näin:
”Enpä tietenkään malttanut eilen illalla olla lukematta sun blogia ja tänään luin molemmat artikkelit uudestaan sekä vielä sen uusimman myöhemmin illalla ilmestyneen. Tässä vähän palautetta (mulla on sellainen fiilis, että tästä tulee pitkä..). Ensi huomio on, että sä ainakin oot tuottelias: kolme artikkelia kolmessa päivässä. Eikä mitään tyhjän jauhantaa, vaan täyttä asiaa. Veikkaan, että sun tuotteliaisuudessa on merkittävää kausiluonteista vaihtelua. Ei ole yhtään liioittelua sanoa, että sä oot lahjakas kirjoittaja. Teksti on vaivattoman oloista, hyvin jäsenneltyä ja se soljuu loogisesti eteenpäin. Siinä on hyvä rytmi. Sä esität erittäin tarkkoja huomiota sekä itsestäsi että muista, osaat analysoida niitä fiksusti ja sijoittaa laajempiin konteksteihin. Aika harvoilla on vastaava taito. Sun sanavalinnat on erinomaisia ja onnistuvat lähes poikkeuksetta välittämään juuri oikean asian / tunteen lukijalle. Tyyli on kevyehkö, mutta tarkka. Lopuksi haluan vielä sanoa, että on äärettömän palkitsevaa kommunikoida persoonan kanssa, jolla on vahvoja mutta hyvin perusteltuja mielipiteitä, timantin kova normeihin taipumaton asenne sekä selkeä moraalikoodi jolla erottaa oikea väärästä. Arvostan noita ominaisuuksia erittäin korkealle.”
Hän on tehnyt hyvin suoria kysymyksiä, joihin olen vastannut myös suoraan. Olemme käyneet todella pitkiä dialogeja kirjoituksistani Facebookissa. Olen hämmästynyt siitä miten teräviä ja tarkkoja huomioita hän pystyy tekemään kirjoitusteni pohjalta. Osa menee oikein ja osa väärin, mutta koen hänen palautteensa mielenkiintoiseksi. Kysyin, että miksi hän näkee niin paljon vaivaa blogieni takia, koska en suoraan sanoen ole koskaan ymmärtänyt sitä miten ihmiset jaksavat kirjoittaa tolkuttoman pitkiä sähköposteja analysoiden ja pohtien blogieni teemoja? Se on positiivista, mutta myös hämmentävää. Olen myös huomannut, että se on palkitsevaa, koska esimerkiksi tämä henkilö on älykäs ihminen, jolla on paljon sanottavaa ja koska kirjoitan oppiakseni ymmärtämään paremmin itseäni ja ympäristöäni, niin hänen viiltävän terävät analyysinsa ovat kiehtovaa pohdittavaa. Pystyn peilaamaan hyviä itseäni niistä ja huomaamaan omia virheitäni.
Blogeilla voi siis olla myös tärkeä tarkoitus taustallaan, vaikka suurimmaksi osaksi ne ovatkin pelkkää höpinää. Tämäkin on vain höpinää, jälleen kerran.