Puhelias työkaveri

Mä kävin mun kamun kans baarissa ja me hengailtiin sen työkavereiden kanssa melkosen paljo.

No siinä sen työkaveriporukassa oli sit yks jeppe, Ossi, jonka kanssa mulla alko heti pelittää ja flirttailu meininki oli päällä enne ku ehtisin kissaa sanoo. Tai emmä kyl tainnu ees yrittää sanoo ”kissa.”

Mun kamu kerto, et täl Ossil tuntu olevan aina joku naine hallussa. Ja muutenki se kuulemma työpaikal oli tosi pidetty naisten keskuudes, et oli niin herrasmies ja sopivasti osas jutella naisille.

Ja se oli vitun kivannäköne ja pukeutu hyvi. No mä ite elin vielä suhteessa, kun me ekan kerran törmättii. Oli kuitenki selvä, et pientä ihastumista oli siis ilmassa.

Kun mä erosin mun jätkäkaverista, meni muutama kuukaus ja mä tapasin tän Ossin taas Amarillossa. No se oli kuulemma lähteny kaverini työpaikaltaki jo. No se sit hyppäs meidän seurueeseen, muut miähet sitä vähän karsasti, ku ilmeisesti näkivät mussa seuraavan sopivan panopuun. No Ossi läks sit muina maunoina meidän kanssa Börsiin, eikä vähääkään välittäny muun seurueen miesten mulkoilusta. Se piti musta hellästi kiinni ja mentii tanssii hitai. Kaikki oli kohdallaan. Ja tietenki, se eksy sit mun lua illan päätteeks.

No mä olin siinä sit melko innoissani, koska olin jo ehtiny haaveilee näistä kyydeistä jo monta kuukautta ku ekan kerran nähtiin. Nyt seuraa tämän osion pakollinen opetustarina:

MIEHET! HUOM! Jos haluat tietää, miten naisen seksuaalista innostumista ylläpidetään, sä ET ainakaan lausu seuraavaa lausetta, joka Ossin suusta sitte tipahti, kun petipuuhiin piti ryhtyä. ”Oho, se vähä nukahti.”

Siis MITÄ vittua? Se vähä nukahti, eli ei seiso sitte lainkaan. Pieni rullakasa vaan jalkojen välissä. Mä mietin et tähäks sitä sit on tultu, ku tullaan kolmekymppisiks? Parin kaljan jälkee miehestä ei o enää mihinkään?? Ja kaiken tämän lisäksi se alko vaatia, et ottaisin siltä suihin. Vaikka ”oho, se vähä nukahti.” Saatana.

No mähän siinä sitte aloin laittaa parastani kuitenki vielä, huono kun olen tunnetusti ei sanomaan. Pikkusormen kokone lirpake suuhun. ”Ehkä tää täst kasvaa jos oikein imen.” Toiveajattelua. Vitut kasvo!

Puol löysän onnettoman rääpäleensä se änki mun sisälle, ja ähki jonku aikaa päällä. Pian se pyysi, et jos sais vaikka takaa päin. No mä kelasin et totta vitussa, ku joskus miähet siitä nii innostuu. Ja siinä samassa miehen taikasauva. Ja se saattas tuntuukki joltai. Ei tuntunu. Eikä innostunu.

Paitsi se saatanan onneton äijä innostu kyl. Paino sillä lirpakkeella mua takaapäin ja hoki samalla tökkiessään ” sulonihanapillu, sulonihanapillu.” Todella kiihottavaa.

Mä olin vaan et jumalauta, mikä PETTYMYS, eikä tämäKÄÄN tuntunut miltään. Munihanapillueitunnemitään.

No onneks sitä surua ei kauaa kestäny, ku se äijä jo tuli. Onneks, loppu tämäki surkee esitys edes joskus. Pian sit selvis, että Ossia odotetaan kotona. Olin itseasias ihan vitun helpottunu et tämäkin surkimus saatiin pois mun sängystä matkoihinsa.

Oishan SE tietysti halunnut jäädä ja survoo sitä lirpakettaan munihanaanpilluun koko yön mut mä olin sitä mieltä et tää leikki saa nyt riittää. Ja eiku kaveri ovesta ulos, joo soitellaan! NOT!!

Jälkeenpäin ajatellen tästä aktista jäi kaks asiaa päällimmäiseks mieleen. Miten miähil VOI olla oikeus vaatia suihinottoa jos ne on puolikuntosia. Nainen ei saa MINKÄÄN valtakunnan tyydytystä siitä, että ne imee lerppamunaa. Ja et ulkonäkö pettää. Todellakin.