Mä tapasin miehen baarissa. Se oli ihan hyvännäköne, pukeutu iha helvetin kivasti.
Paljoakaan se ei kyl puhunu, oli aika kännissä. Niinku mäkin tietty.
No ilta läheni loppuaan ja valomerkkikin tuli. Narikan kautta ja ei muuta ku sen miehen luo.
Punaviiniä ja Pearl Jamia. Iha jees. Sitte puolen lasillisen jälkee se alko hennosti hipelöimään. Oli jotenki ujo. Vähä kädestä kiinni ja sitte kieltä mun suuhu. Iha jees, vähä suippohuulinen mut ei liian märkä. No kun mulla viime seksikerrasta oli jo jonkun verran aikaa, ni olin taas melko helposti valmis. Suippohuulista huolimatta. Mut ei helvetti mikä ilme sillä oli naamalla.
Edelleenkään se ei puhua pukahtanu juurikaan mitään, jälkeenpäin olenkin miettinyt, että tulinko sittenkin raiskanneeksi autistisen raukan… Humalassa tiettävästi kun voi arviot mennä pahastikkin pieleen. Ja se ilme. Ei vittu, se oli niin anteeks pyytelevän näkönen, kun se änki käsiään mun paidan alle, et jos ois kuola valunu (voi olla et valuki, mutten halua vaan muistaa) niin oli kuin ilmetty Beethooven. Siis se koira, EI se säveltäjä. Silmät lurpallaan, alaluomet väärinpäin rassukka koiran ilme päälle, uikutus vaan puuttui. Melkein yhtä karvainenkin se naamastaan oli.
Eihän sellasta voinu kattella, vaikka kuinka yritin keskittyä pitämään silmät kiinni. Mut heti ku pääsi tunnelmaan ja alko alapäässä kihelmöidä mä menin avaamaan silmäni ja mikä näky taas pilasi tunnelman: Beethoven koira anteeksi pyytelevä ilme kasvoillaan hipelöimässä mua paidan alta. Sen kaulassa roikkuvan tynnyrin se oli onneks ilmeisesti jättänyt eteiseen.
Eihän sellasta näkyä kestä erkkikään, edes kännissä. Joten mä sanoin et jospa mentäis tonne pimeään makuuhuoneeseen.
Niinpä me siirryttiin herran makkariin. Vedin paidat ja housut pois, sukat jätin, koska varpaat palelee aina ja ajattelin, ettei se sitä huomaa, kännissä kun oli. No se riisu kans kalsareillee. Ei paljoakaan karvoja ylävartalossa, jes! Mä en tykkää simpassityylisistä ratkasuista lainkaan. Pieni kaljamaha, mut kokonaisuus ratkasee.
Siistit bokserit, ei mitkää havaji housut vaa sellase just sopivat ihonmyötäset ja ne oli jotku merkkivermeet nekin. Ja ei muuta ku suippohuulille pussailua ja mä hyppäsin tän äiän pääle. Pimeessä oli hyvä kun ei nähnyt sen kasvoja niin tarkkaan. No se intoutus sit heti ja päätti avata mun rintsikat: repimällä ne paskaks tosta edestä! Beethoven siis ei vaivautunu edes yrittämään säälittävästi räpeltää tissiliivien hakasia auki, EI paskaks vaan. Sinne meni mun 80€ Chantellin upouudet liivit. Ja mun tilinumero oli….
No sitte muutki alusvaatteet lensi nurkkaan ja suihinottohan siinä oli edessä. MIKÄ PETTYMYS!
Beethoven ihonmyötästen merkkikalsareiden alta paljastu täydessä komeudessaan juuri ja juuri Popsin Grillinakin kokoinen vehje. No jos siitä jotain positiivista pitää löytää, ni se sentään seistä jökötti kunnolla. No juu. Eihän sitä sivistynyt (??) ja kohtelias (???) nainen voi tässä vaiheessa enää kieltäytyä, kun rintsikatkin oli jo paskana. Ja tunnelma laitettu kohdilleen siirtymällä pimeeseen huoneeseen. Nakki suuhun ja menoks.
Siitä sitten nousin herran päälle yrittäen löytää jotain muutakin hyötyä nakista, koska mikroakaan tai Turun Sinappia ei ollut juuri saatavilla. Niin ei saatana! Joku helvetin katulampun kajo pääsi just pahasti verhojen välistä kumottamaan suoraan Beethoovenin naamaan! Paitti et nyt tää muodon muutosten kuningas oli tosiaan löytänyt ittensä jostain helvetillisen syvästä taantumasta.
Sen kädet oli käpertyneet rintansa päälle pieneen käppyrään. Sen ilme oli jotain uskomatonta. Silmät oli jotenki niinku ihan lasittuneet, eli kaikki himmeetki valot Beethoovenin pään sisästä oli sammuneet ja kaikki inhimillinen kontakti oli hävinnyt. Paitsi että se nakki oli edelleen mun sisällä… Mä jo ajattelin et nukkuuks tää jätkä, niinku silmät auki? Ehtisin jo kelata, et olin jostai Valituista Paloista joskus lukenu erilaisista unihäiriöistä, ja jotku ihmiset siis nukkuu niinku silmät auki.
No kuitenkin, kun siinä nakki sisälläni keikuttelin menemään, niin önisi se omituinen olento sentään jotenki tahdissa. Se muistutti ihan sisiliskoa, sisilisko selällää, popsin nakilla varustettuna. Sen kädet siinä rinnan päällä käppyrässä, silmät omituisesti lasittuneena se tuijotti mua ja önisi: yngh, yngh, yngh.
No sanomattakin on selvää, että tästä oli naisen nautinto kaukana. Mä koitin jopa suudella tätä olentoa, mut nyt sen suippohuulet sai ihan uuden merkityksen. En uskaltanukkaan koittaa enää työntää kieltä sen suuhun, kun pelkäsin että sieltä paljastuisi haarottunut sisiliskonkieli.
Mietin siinä sitte sisiliskon önähdellessä, et vitun hieno ilta tämän muodonmuutajan kanssa. Iskin miehen, joka muuttui Beethooven koirasta autistiseksi sisiliskoksi. Eihän siitä ottanut edes selvää tuntuko siitä hyvätä vai ei? No oli se nakki pystyssä, jos jostain edes vähän inhimillisestä jotai piti päätellä.
No mä en sit oikeestaan enää halunnutkaan jatkaa tätä omituista aktia. Parit vähä kiihkeemmät rynkytykset ja uuh uuh huokaukset. (Kyllä, se on näin helppoa kusettaa miehiä!) Hyppäsin sisiliskon päältä ja käänsin selkäni.
Se ilmeisesti tyytyi kohtaloonsa, joko tyydytettynä tai ei, en tiedä enkä välitä. Pian se nukahti ja mä keräsin kamppeeni ja häivyin. Jos joku mulle selittää ELÄIMELLISESTÄ seksistä, sillä on mun korvaan nykyään ihan oma kaikunsa.