Oon taas koneel, niin ku tavallisestikin ja kirjottelen nyt tänne mun blogiin:)
Eka mä aattelin, ku löysin tän blogin, et en mä mitään tälläst juttuu alota, mut sit kuitenkin päätin, et miksei… Ei täst kuitenkaan varmaan mitään haittaa oo. Päinvaistoin mähän saan tän blogin avulla ääneni kuuluviin, eikä mun tarvii ees paljastaa, kuka mä oon. Sitä paitsi täähän on ihan hauskaa:) Jotain tekemistä mullakin näin päivisin. Kyllä mulla ihan oikeeta järkevääkin tekemistä on. Mä käyn nimittäin säännöllisesti salilla ja uimassa.
Niin ku oot varmaan huomannu, kerron tässä mun blogissa vähän kaikenlaisista asioista ja kuuntelen tietty täs samal musiikkia. Sitä mul nimittäin löytyy paljon erilaista, sekä täst koneelta, että cd-levyiltä. Ja mulla todellakin on paljon erilaista musaa, koska mun musiikkimaku on tosi monipuolinen, siis ainakin mun omasta mielestä 😉 heh. Todella raskas rokki ei kyl oikeen uppoo, mut oo sitä mieltä, et kaikkee voi kokeilla. Kyl sen sit huomaa, et tykkääkö vai eikö… Nykysin mä kuuntelen paljon latinorokkareita- ja musaa yleensäkin, mut Tarjan musa on kyl ehdottomasti se, joka vie voiton kirkkaasti! Latinomusaa on muutenki kiva kuunnella, ku mä tykkään kielten opiskelusta ja mun uusin aluevaltaus on espanjankieli. On tosi kiva, huomata, et biisien lyriikoist ymmärtääkin jotain:)
Katoin muuten eilen illal sen leffan Kuokkavieraat Neloselta ja must se oli ihan ok. Tykkään muutenki leffoist, jois on onnellinen loppu. Siitä jää hyvä fiilis:)
Kuuntelen siis paljon musaa, mut tykkään myös laulaa. Laulutuntei en oo kyl ikinä ottanu, mut mistäs sitä tietää, ehkä vielä joskus otankin… Nykyisin mä laulan ihan vaan omaks ilokseni, mut ylä-aste aikoina mä lauloin meidän musaryhmän bändissä. Ja jos mä yhtään oikein muistan niin sen nimi oli Orangi – Viidakon Kuningas. Tai sitten se oli Gorilla – Viidakon kuningas. En oo kyl yhtään varma kumpi… Joka tapauksessa huvittavia kummatkin nimet:) Meidän bändin ns. ainoa ”julkinen” esiintyminen oli ylä-aste aikainen hyväntekeväisyys konsertti, jossa me kerättiin Punaisen Ristin kanssa koulutusrahoja Nepalilaisille tytöille. Biisit, joita me lauletiin oli tuttuja kaikille niin kun esim. Paratiisi. Jos oot käyny kattoos tuol deitti.netissä, niin tiiät, et mulla on siel ilmotus. Laitoin sinnekkin ihan suoraan et kuljen pyörätuolilla, ettei tuu mitään kurjia väärinkäsityksiä. Aattelin, et kuitenki reilu peli on paras ratkasu. Tiedän ite kuinka hyvältä se tuntuu, kun saa apua muilta sillon, ku tatvitsee. Vaikka mä oon kyl oppinu toimimaan tosi itsenäisesti, ni kyl sitä apuu aina sillon tällön tarvii. Siks mulle on niin tärkeetä, et saan auttaa muita. Vaikka en mä kyllä mikskään päätoimiseks laulajaks aio alkaa 😉 Kyllä siitäkin on tietty lapsena haaveiltu…Mut tapoja auttaa on monia. Eka laulamalla ja sitte keksitään jotain muuta!
Oon aina pitäny huolta siitä, että osallistun asioihin muiden mukana, teen ihan normaaleja juttuja, niin ku muutkin . Eli käyn esim. leffassa, shoppailees, konserteissa ja matkoilla jne… Elämä neljän seinän sisällä ei oo ikinä sopinu mulla ja siks mä en ikinä siihen hommaan alakaan. En ainakaan pyörätuolin takia!
Kun kerran tää on julkinen blogi ja tänne saa kirjotella kaikenlaisista itselle tärkeistä asioista, niin mä aion nyt käyttää tilaisuuden hyväkseni ja kirjottaa tänne asiasta, joka ärsyttää mua ihan suunnattomasti. Nimittäin se, että melkein aina ( ei siis yleistetä ), mutta melkein aina , kun kyseessä on pyörätuolia käyttävä henkilö, niin useimmat ajattelevat, että eihän tuo voi olla normaali tai, että tuon päässä täytyy olla jotain vikaa. Mä puhun nyt siis vaan omista kokemuksistani, ettei tuu mitään tylsiä väärinkäsityksiä…Siis todellakaan kaikki ihmiset ei ajattele sillä tavalla! Mut sen mitä mä itse oon huomannu on, et multa menee ihan hirveesti aikaa joidenkin ihmisten vakuuttelemiseen siitä, et mä oon oikeesti ihan tavallinen ja, et ainut missä mulla on vikaa on mun jalat, eikä todellakaan mun pää! Kyl mä tavallaan ymmärränkin sen ennakkoluulon, mut jos se on jatkuvaan, niin se on myös hirveen raskasta. Mulla niin kun muillakin on unelmia ja haaveita. Mä haaveilen omasta perheestä ja lapsista, omasta kodista ja yks mun suurimmista haaveista on myös matkustaa Etelä-Amerikkaan. Lisäksi haluisin käydä myös ainakin Yhdysvalloissa ja Thaimaassa. Kaukokohteet on aina houkuttaneet mua:) Tietysti näissä ns. lähimaissakin on paljon näkemistä. Espanja on muuten myös aivan ihana maa:) Oon käyny Saloussa ja Mallorcalla. Mua ei siis pyörätuoli haittaan, ku mä oon päättäny elää täysillä! Olis tietty kiva jos löytäisin jonkun samantyyppisen ihmisen jakamaan nää mun unelmat ja haaveet:) Tai jos vaikka ihan näin aluks löytyis mielekästä ja hauskaa seuraa esim. keikoille, matkoille tai vaiks ihan vaan baareihin…Siks laitoin ilmotuksen tonne deitti.nettiin, ku oon kuullu, et sitä kautta tutustuu helposti moniin mielenkiintosiin tyyppeihin 😉 Baarithan on sellasii paikkoja, joihin ainakaan mä en mielelläni vanhempien kaa menis, jos ymmärrät mitä tarkotan 😉 heh heh. Enkä oikeestaan viittis niissä yksinkään roikkuu… Mutta katotaan nyt…
Tulipa taas muuten kirjotettuu!! 🙂
