Juttelin tänään naapurin rouvan kanssa. Hän on jo yli viidenkympin, fiksun ja kypsän oloinen nainen. Hän on yhden tai kaksi viinilasia juotuaan paljon avoimempi. Hän kertoi miten naivi nuori nainen on ja miten sisäänrakennettua perheen perustamisvietti onkaan. Hän myös tunnisti että kolmenkympin jälkeen vasta mietti mitä itse haluaisi. Hän myös väitti että se mekanismi on rakennettu 90% sen ikäisistä tyttölapsista. Suositteli minua vielä katsomaan kaikessa rauhassa.
Tämän lempeän ja mukavan naapurin rouvan sanat saivat minutkin epäilemään. Minusta on vaikuttanut jo jonkin aikaa siltä että naiset näkevät miehen enemmänkin välineenä saavuttaa tiettyjä asioita elämässä. Näitä asioita voisivat olla puutarha, sisustaminen, turvallisuus ja omistusasunto.
Mietin vain miksi miehet eivät näe asiaa samalla tavalla. Olemmehan tasa-arvoisia, yhtä kyvykkäitä ja tasavertaisia. Ja mistäs sitä oikeastaan voi tietää että toinen todellakin haluaa juuri sinut?