Syksyllä olen menossa testaamaan josko pääsisin lentäjäkoulutukseen Finnairille. Olen tässä muutamalle jo asiasta maininnut ja saman tien rävähtää ilmoille lausahduksia tyyliin: ”Ota mut sitten kyytiin”, ”Pääsenhän mä sit mukaan”, ”Hoida mulle VIP-paikka koneesta”…
Koittakaas nyt ihmiset vähän malttaa, mun täytyy ensin päästä sinne kouluun ja valmistua jotta voin edes harkita noita teidän toiveita. En nyt sano että mulla olis mitenkään huonot mahdollisuudet, mut ei sen lentäjänuran varaan voi vielä mitään laskea. Se on läjä testejä ja sitten katotaan uusiks.
Jokainen varmasti on haaveillut useista asioista, mutta itse haaveen toteuttaminen ei olekaan aivan niin helppoa. Toisaalta, elämä kävisi hyvin äkkiä tylsäksi jos kaiken saisi heti! Ihminen on kuitenkin suhteellisen ahne kun vain on mahdollisuus. Täytyy sanoa että kunnioitan niitä, jotka pystyvät olemaan irti kiusauksista. Itse en lähellekään aina pysty. Palatakseni vielä tuohon haaveiden toteuttamiseen tuli mieleeni erään nuoren naisen (taisi olla joku iltatyttö tms. ”tärkeä” vaikuttaja ;)) vastaukset kahteen kysymykseen, joita pohdin hetken ja tulin siihen tulokseen, että kyllä se vaan näin on:
Mikä on parasta elämässä?
”Kun saa mitä haluaa”
Mikä on ikävintä elämässä?
”Kun saa mitä haluaa”
Siinä riittää sitten koko elämäksi tasapainoiltavaa noiden asioiden välillä. Ottaako vai jättääkö? Kas siinä pulma. Jos otat, olet hetken onnellinen, jos kuitenkin pystyt välttämään kiusauksen, sinua harmittaa jälkeenpäin kun et ottanut tilaisuutta käyttöösi. Toisaalta, jälkimmäisen ratkaisun myötä tulet kokemaan/saamaan sen asian melko varmasti uudestaan myöhemmin, jolloin siitä samaisesta asiasta tulee kahta siistimpi juttu verrattuna siihen että kokisit sen saman asian uudestaan myöhemmin.
Ensimmäinen kerta on aina ensimmäinen! Muista se.