Ei enää tuskaa mutta ei myöskään elämää

Sinua liikaa satutettiin monta kertaa.
Kivun opit sietämään.
Unohdit miten itketään.
Kätkit tuskan syvälle sisään.

Miksi päädyit ranteesi viiltämään.
Eikö löytynyt ketään sieluasi keventämään,
ja kaipuun lähteestä kanssasi juomaan.

Ehkä et silloin tuonelan joutsenen selkään kivunnut ois
kun joku olisi tullut ja vienyt sinut täältä kauas pois.
Eikä silloin sinun kauas hauraisiin
haaveisiisi paeta tarvinnut ois,
kun vain joku sinulle rakkautta tuonut ois

*Kiitos ystäväni*