Elämä on

Kassajonossa pikkuinen romaanipoika itkee kyyneleet valuen.Kädessään hänellä on pieni tikkari jonka haluaisi isän ostavan.Isä komentaa noin 4v poikaa että et saa mitään ja lopeta itkeminen.Pojan kasvoilla on tunteita herättävä ilme ja hän pyytää kauniisti että yksi vain.Isän ääni kovenee ja terävillä sanoilla komentaa että "lopeta se parkuminen ja heti! Ajatus kävi mielessä että pitäisikö kysyä isältä että jos häntä itkettäisi jokin asia kovin niin kykenisikö itse lopettamaan itkemisen käskystä ja siltä seisomalta.Tuskin sentään.Asioita voi sanoa /esittää niin monella eri tapaa. Jokainen toki kasvattaa lapsensa niinkuin haluaa että se suotakoon mutta tässä kohtaa ehkä olisi voinut itse katsoa mitä on itselleen ostanut myös ja miettinyt että olikohan se pikkutikkari niin paljon pyydetty.Niin olihan hihnalla paljon kaljaa että hyvä kun isin herkut on etusijalla.

Karkkipäivät on hyvä olla kyllä mutta joskus voi poikkeuksiakin tehdä!