Tänään tuli sit käytyy eka kertaa uudessa Ikeassa.
Oli muuten siellä hyvät ja halvat pehmikset vain 50 senttiä , nam..
Vähän poltti sormia kun olisi mieli tehnyt ostaa vaikka mitä. Päätin kuitenkin pitää järjen kädessä ja aattelin että nyt teen sellaisen pikakatsauksen ympärilleni ja sit kotona mietin etukäteen mitä ostan ja tarvin. Helposti tulee muuten sitä turhaa krääsää nurkkiin ja ei niin tarpeellista mut kun joskus jää koukkuun osioon "kun halvalla saa".
Katselin tavaroita nyt sillä silmällä että mitä pojalle ostaisin sinne uuteen kotiin ja sieltä varmaan käynkin hakemassa ainakin astioita , lamppuja ja vähän jotain muutakin. Nyt ei ostoskärryihin tullut muuta kuin laseja ja tytöille parit seinähyllyt ja 1 pöytälamppu heidän huoneeseensa.
No ostin mä itselle termoskannun jota tulemme tarvitsee meidän piknik reissuille ainakin.
Sieltä koitin myös saada ideoita muutenkin noiden pikku prinsessojen huoneeseen. Tarvitsevat säilytystilaa kiperästi lisää kun tuota lelua on kertynyt aika mukavasti vaikka kovasti koitan jatkuvasti pistää niitä mitä ei tarvi kierrätykseen tai annan pois tutuille. Mut ihme ja kumma aina tuntuu että niitä on liikaa.
Hyvä että tytöt eivät ole sellaisia että jatkuvasti pyytäisivät uusia leluja. Niille riittää että syntymäpäivänä ja jouluna saa lahjoja ja sekös on kiva juttu ainakin mulle. No toki joskus muutoinkin voin ostaa jos eteen osuu joku ihan tosi kovasti toivottu juttu mut muuten ne tyytyy odottamaan haluamaansa jos niin on. Vaatteet on tärkeämmät ja ensisijaiset kuitenkin. Hyvä opettaa jo pienenä siihen että raha ei kasva puussa ja sitä malttia siinä samalla myös. Ne kun tietää että varmasti toiveet toteutetaan mutta ei sormia napsauttamalla.
Mun on jopa helppoa mennä noitten tyttöjen kanssa isoon kauppaan ostoksille. Vaikka me mentäisiin leluosastolle katsoo leluja ja mieli tekisikin jotain niin jos minä sanon että ei nyt mut katsotaan toinen kerta sit uudestaan niin ei he ala parkumaan sitä ettei saa. Lapset on tarkkoja siitä miten heille puhutaan ja joskus asian voi esittää niin monella tapaa ja olen oppinut sen että sillä äänensävyllä on merkitystä.
Toki kyllähän sitä välillä on kiire itselläkin ja tulee tuiskastua että alkakaa tulla nyt ei aikaa jäädä ihmettelee leluja ja se voi joskus harmittaa mutta onneksi ollaan vältytty kohtauksilta..
Mun veli kans oli tänään eri reilulla päällä. Mä pyysin josko se laittaisi hyllyt seinään sit kun ehtii niin hän heitti pikku kuitin että hommaa mies. Jep jep ja lainaa sä poraa niin mä laitan ne itse jos noin vaikeeta on sanoin.
Ei tarvi auttaa jos ei haluu...
6 kommenttia
V.C. Mikko
13.7.2008 08:06
*reps* Mulla on tullut aikaisemminkin mieleen sun veljesi kuvasta, että onpas siinä jotain "Pauli Hanhiniemen ja Perunateatterin" näköä, ja taitaa olla sitten sitä perunateatteria muutenkin koko ukko... no ei vaiskaa... on sulla ihme vekarat, täytyy myöntää, jos ne uskovat mitä sanot, eikä ollenkaan haraa vastaan, tai sitten sä vaan osaat komentaa ja kasvattaa niitä tyttöjä erinomaisesti! Ja on kait ne tytötkin sitten keskivertoa fiksumpia lapsia, kun ne kuuntelee sua! ;o)
10 pistettä ja papukaijamerkki siitä! :o)
millou
13.7.2008 10:26
Kyllä meillä osataan myös se kiukutteleminen taito ja tuskin kukaan välttyy siltä vanhempana. Mä olen monessa asiassa oppinut sen kantapään kautta asioita. Tyttöjen kohdalla on auttanut se että mulla on 1 poika ollut ennen heitä . Mähän olisin ollut varmaan kauhuissani monesta asiasta jos ei hiukan olisi ollut oppia takana lapsista ennestään. Olen oppinut itsestäni ja vanhemmuudestani tässä vuosien aikana paljon uutta myös se pitää kertoa.
Kaksosten kasvatukseen ei voi oppia etukäteen sen enempää kuin yhdenkään lapsen ja he ovat sillai eri asia kuin 1 lapsi. Monessa asiassa tosi tarkkoja ja välttämättä joku asia voi tuntuu yksinkertaiselta niin se ei todellakaan ole sitä. Pitää muistaa tasavertaisuus ja kuitenkin pitää myös muistaa että ovat yksilöitä. Tässä olen heidän kanssa ollut jo 4v keskenään ja voin kertoa että on ollut tosi vaikeetakin joskus kun nuo omat voimavarat ovat olleet vähissä. Nyt kun ikää tullut niin se on tuonut mulle myös helpotusta monessa asiassa. Se mikä on varmaa niin lasten kanssa tulee yhtä sitä ylämäkeä ja alamäkeä yhtä kuin parisuhteessakin. Uhmia tulee jossain kohtaa mutta paljon myös sitä iloa. Varmasti seuraava suuri muutos heille on tuo koulun aloittaminen kun ei tiedä vielä laittaako samalle luokalle vai erille. Mut sen näkee sit ja olen sitä mieltä että tilanteen mukaan ja ei voi tietää mikä hyväksi ennenkuin kokeilee.
Sanottakoon että jokainen äiti/isä on papukaijansa ansainnut. Pitää huomioon että lapset on erinlaisia ja lähtökohdat on erinlaisia. Niinkuin me vanhemmatkin olemme erinlaisia. Mä nostan hattua niille joilla on lapsia vielä enemmän tai on sisarukset joilla ei ikäeroa ole paljon. Mulla on 3 lasta ja takki joskus tyhjä, mut aatelkaa niit kellä vaikka 5 ja jaksavat pitää familyä koossa :D
Itse olen kiitollinen siitä että se vahvuus on ollut jaksaa pikkuihmisten kanssa ja yhtä lailla voimia vielä tarvitaan joka saralla mut kyllä me pärjätään, siihen pitää uskoa.
Jaksamista kaikille vanhemmille riippumatta lapsiluvusta !
millou
13.7.2008 10:34
Joskus joku sanoo mulle että kait tuo veljesi sua jelppii kun on joku asia missä tarvis miehen apua.
Voin sanoa että asia ei ole niin.
Kyllä se on tosi harvoin kun se johonkin asiaan sanoo että joo tottakai vaikka taitaa se mulle tulla noin kerran vuodessa se kohta jolloin kaipaan miehen apua jossain hommassa.
No minkäs tekee, mut silti aina kysyn vaikka joka kerta aattelen et nyt oli viiminen kerta.
V.C. Mikko
13.7.2008 12:28
Kyllä se tulee vielä sekin päivä, niinkuin Kummelissakin tuli sille Kumikorjaamo veljekset Kinnula oy:n äijälle, kun se yksin jotain tuhersi siellä auton alla ja kokoajan mietti että tulis joku nyt auttaan, kun ei itse pysty oikeen kunnolla, niin sitten kun toinen ukko tuli siihen vierelle ja kysyi, että voisko auttaa, niin tää auton alla oleva puhisija vaan huudahti: "EI TARTTE TULLA AUTTAA!!!" :oD
Eli muista sitten kiljasta seuraavaks veljelles päin naamaa, jos se joskus erehdyksessä tarjoaa sinulle apuaan! Näin toimii raaka miehinen maailmamme!!! ;o)
millou
13.7.2008 12:44
Se ei kyllä koskaan itse sano että mä voin tulla auttaa :O( enpä tiedä mistä moinen asenne johtuu.
Silti ei hän muista sitä siinä kohtaa kun itse pyytää esim.hakemaan/heittämään johonkin.
Pitäisi sit muistaa se että miltä tuntuu kun sanotaan että en mää nyy.
Olisi kiva joskus mennä sen toisen asemaan ,ei se myöskään minulle ole kivaa pyytää mut toisinaan on vain pakko.
Välillä ajattelen että miksi oikeesti kysyä kun itselle vain tulee paha mieli.
Tarvisi kunnolla antaa näpäytys sille että tuntisi tuon miten kurjaa on kun ei ajatella asioita paremmin. Auttaminen puolin ja toisin on tärkeää.
Olla olemassa niin hyvinä kuin huonoina hetkinä. Ja mä itse koen sen miten on mukavaa jos vaan voi auttaa toista sen minkä kykenee.
Harmillista tuo mutta näin nyt vaan on tuo asenne jossain kohtaa päin persettä jollakin :O(
Anonyymi
5.12.2021 10:58
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me