Mikä siinä naapurissa ärsyttää

Sain muutama viikko sitten uudet naapurit ja olen koittanut selvittää miksi itselleni tulee tunne etten niin diggaa heitä.Enhän edes tunne vielä niitä paremmin.
Mulla oli 4 v sama naapuri ja meillä oli tosi hyvät välit ja juttua vaihdettiin suht joka päivä jotain ja koskaan ei ollut napisemista mistään asioista.Harmi vain että muuttivat pois.
Uusi naapuri toi heti fiiliksen että hiukan paskantärkee pilkunviilaaja on tullut tänne asumaan.
Toki ystävällinen kun olen niin opastin tietyissä asioissa kun kyselivät ja asiallinen olen joka tilanteessa.Eilen juttua vaihdoin takapihalla ja nainen huomautti että poikani oli huutanut todella kovaa silloin kun Suomi pelasi jääkiekon loppuotteluita. Hah ,no mikäs ihme se on..haloo ,nuori kaveri ja matsi oli mielenkiintoinen. Olisin ymmärtänyt jos olisivat huudattanut koko yön musiikkia tai jotain että moisesta piti mainita. Heräsi vain ajatus että voi vinde ,jopas on tarkkaa.
Soitan itse joskus musiikkia ennenkuin lähden baanalle ,siis en huudata mut sillai että fiilis nousee.Kuitenkin lopetan sen jo 21-22 ja siihen se jää. Kerroin hänelle että eipä mua haittaa jos joskus jollain jotain porukkaa ym..kunhan ei joka viikonloppu ole bailuja niin että häirinnän puolelle menee. Tuskin me nyt missään huopatossutehtaassa ollaan.
Ja olen sitä mieltä että jos kaipaa omaa rauhaa niin parempi muuttaa omakotitaloon eikä tänne vuokralähiöön missä tiedetään että on elämää.
Entinen naapuri ei koskaan sanonut että meistä häiriötä olisi ja tiedän itsekkin sen ettei oo.Onhan mullakin pieniä lapsia ja jotain järkeä touhuissa.
Tullaanko pian siihen ettei kohta lapsetkaan saa elää elämää vaan pitää hissutella ja miettiä miten olla.
No toivon että ei nyt ala nipottaa kun mä olen sellainen että en jää tuppisuuksi vaan sanon painavan sanani ja mulle sama sit vaikka oltaisiin puhumatta.