Onko oikein

että jo alkumetreillä takertuu siihen välimatkaan kun lähtee uutta tuttavuutta tekemään?
Jotenkin kait se johtunee siitä että itse tiedostaa omaa elämäänsä ja kykeneväisyyttänsä.Säästääkö sitä omaa sydäntään sillä ettei ees halua lähtee koittaa kepillä jäätä..

Vaikka ajattelenkin elämästä niin että ei voi tietää kuka kohdalle osuu ja mistä itsensä loppupeleissä löytää niin jotenkin näin netissä tulee helpommin tyrmättyä tuttavuus jos välimatkaa.
Mutta jos tuolla livenä tapaisi jonkun joka muualta ,toimisiko samoin?
Ei kait sitä voi tietää..sen kait kertoisi sisin.

Kun ikää tulee ,asioista ajattelee erinlailla tietysti kuin mitä ennen.
Elämänkoulu on opettanut tiettyjä asioita ja vaikka tunne vie pitkälti siinä kohtaa kun on ihastunut, niin se järkikin kuitenkin astuu kuvioon ja tuleekin pohdittua asioita monelta kantilta,vaikka ei aina niin haluaisikaan..

Niin ja olihan mun ex pohjanmaalta ja mä täältä Turusta ja kohtalo meidätkin yhteen toi.Ja oli yrittäjä ja aika paljon pois kotoa mutta silti hommat toimi.
Mulle sopii myös sellainen elämä että mies viikot poissa kuitenkin.Se tärkeintä että muistaa että perhekkin on tärkeä. Pitää osata olla läsnä niille ihmisille jotka tärkeitä elämässä ,sillä nekin tarvitsee toista myös..Ja kuitenkaan se raha ei tärkeintä elämässä...