Peppu kipeenä mut hymy huulilla

Vähänkö oli kiva reissu eilen ja oon ihan täpinöissä vieläkin.

Tuli sit poimittua niitä mansikoita hippasen ja kaikenkaikkiaan oli niitä 11 ämpärillistä ja meitä 4 kerääjää. Sattui hyvä tuuri kun päästiin hyvälle paikalle että mansikoita riitti sen verran paljon ettei kokoajan tarvinnut hyppiä eteenpäin vaan yhdessä kohtaa oli runsaasti. Oli suuri helpotus todellakin. Siinä kun katsottiin mihin olisi sit seuraavaksi saanut mennä niin olisikin ollut harvakseltaan ja olisihan tuo työmäärä ollut sit rankempi.
Aurinko paistoi ja mikäs siellä oli olla vaikka kyllä mun täytyy sanoa etten mä sitä työkseni tekisi kuitenkaan. Eipä mun selkä varmaan kestäisi ja onhan siinä oma hommansa.

Sukulaisissa käytiin ja arvata saattaa että vanhat ihmiset höösää niitten kakkujen ja pullien kanssa että tulee sit loppupeleissä korvistakin ulos.
Ihania ovat ja omalla tavalla niin hellusia.
Harmi vain että yhdellä sukulaisella on dementia ja ensimmäiset sanat oli että kuka sää oot kun tuo ei muista niin enää. Mut minkäs tekee , vanhoiksi mekin tullaan ja tiedä mitä sitä itselle tulee "vaivoja"iän myötä. Siinä kun syötiin jäätelöäkin niin ekaksi tuo sanoi että onpa hyvää jäätelöä että todella täytyy sanoa. Meni 5 min ja laitettiin sille lisää ja sit se sanoikin jo että onpa kamalan makuista ,en mä kyllä tätä itse ostaisi. Pakko sanoa että mua hymyilytti ,anteeksi vain. Kiva silti että muuten oli kovin nuorekas ja pirtsikka vaikka ikää 74 v.

No siinä kello oli jo 18.30 kun päästiin "kotiin" ja sit piti vielä rupee laittaa ruokaa. Tunti siinä vierähti laitossa ja sit olikin jo huutava nälkä ja taisi tuo ensimmäinen lautasellinen mennä ilman että ehti ees pureskella kun ups taisin hotkia nälkääni. Toinen lautasellinen yht iso satsi ja voin kertoa että sen kun vetäsin niin sit iski se vilu ja uni.
Mä näin jo mielessäni pedin mutta en vielä tohdinnut mennä nukkuu. Olo oli kuin pikku pontsolla kun siihen sohvaan lösähdin ja sit piste iin päälle oli se kun sain villasukat jalkaan ja viltin päälle. Voiko olla hienompaa fiilistä. Mä sit muistin samalla muuten pyytää että mulle kudottaisiin muutama pari myös ihan kotiin vietäväksi ensi kerralla. Ne on mun lemppareita meinaan :D

Aamulla herättiin jo 7.30
Vanha seinäkello se pitää omaa ääntänsä ja siihen sit heräsin ja enpä mä sit unta enää saanut. Eipä haitannut kun olikin ajatus että lähdetään ajoissa Turkuun ajaa että ehditään tänään tekemään omia juttuja sit vielä.
Hiukan on peppulihakset kipeet ja jaloissakin tuntuu että on jotain tehnyt mut muuten ihan elossa ollaan.
No nyt sit kotona ja tänään aattelin heittää tehden lättyjä ihan itselle että voin sit koemaistaa itsepoimittua mansikkaa..

Ps: Oli siellä maalla ihan komeita miehiä mutta eipä niit ehtinyt jäädä sillai paremmin katsastaa. Harmi kun nyt sit ei kukaan mua sinne variksenpelättimeksi pyytänyt ,dääm.. Eli edelleen ollaan kaupunkilaisia jatkossakin.
No sinne mennään taas 1 päivä niin pitää kattoo tilannetta uudestaan :O)