Pieni ilo on jaettu ilo

Meillä on jäänyt pari pikkupyörää tytöiltä pieneksi ja aattelin ilahduttaa naapurin nuorimmaista antamalla hänelle pyörän. Tiedän että varmasti rahanreikiä on paljon muutenkin kun lapsia liuta tuossa perheessä mutta ei se nyt ollut ainut syy antamiselle. Kun olisitte nähneet tuon pikkuihmisen hymyn kasvoilla ja loisteen silmissä niin ymmärtäisitte kuinka se tunne jonka sain sisälläni oli parasta mitä voi saada. Tuo pikkuinen taapero halusi heti mennä koeajamaan ja ei ees malttanut odottaa että isi laskisi satulaa. No kerkee tuon tehdä myöhemmin ja he päättivät lähtee ajelulle vaikka jalat ei kunnolla yltänyt polkimiin edes. Iskä pitää kiinni ja saa pikku kuntoilua ottaa itse samalla niin mikäs siinä.

Omasta mielestäni antaminen on saamista ja mä sain paljon pienellä eleellä sekä itselleni että toiselle :O)

Täällä taitaa kohta sade tulla ilmasta päätellen mutta emme anna sen häiritä vaan kipaisemme hakemassa filmin ja sit käydään kylässä äkkiseltään ja taidetaan myöhemmin ottaa erä muistipeliä. Taidan saada köniin pelissä kunnolla kun ei mun mikään vahvin laji tuo muistaminen. Tai sit vaan riippuu siitä asiasta mitä pitää muistaa. No ainakin muisti on hyvä mut lyhyt..