Pientä väsäilyä

Tuli sitten tämä päivä pakerrettua kotona tuolien kimpussa. Voin muuten sanoa ettei ollut mikään ihan pikku projekti.
Mulla kun nuo lapset on saanut keittiön ruokailupöydän tuolit tosi hyvään kuntoon tässä vuosien varrella. Eipä ole lähtenyt ne ruokajäljet sit millään konstilla pois vaikka kaikkea mahdollista oon koittanut.
Meikä sit päätti että nyt kun likat on pois niin tässä nekin sitten laitan uuteen uskoon ja mielessäni kävi että ei paha rasti , helppoa kun mikä.
Ei saakeli kun toi usko meinasi loppuu kättelyssä kun ensimmäisen tuolin kanssa meni 2 tuntii ainakin. Vanhan päälisen poisto ja niitä niittejä oli sit 50 per tuoli ja voi hitsi kun kädet oli kovilla. Sit tuli älyväläys koittaa vähän päästä helpommalla ja aateltiin että jätetään ne vanhat alle.
Mä kun tunnetusti oon just sellainen että moni asia on tosi hyvä idea mut toteutettuna ei olekkaan niin hyvä juttu ollenkaan ja lisää vaan hommia tulee sen myötä ja sit saa taas palata suunnitelmaan a uudestaan.
No kuusi tuolia on nyt päällystetty uudestaan vihdoista viimein ja aikaa ei mennyt kun 8 tuntia.
Nyt jos joku sattuu kettuilee vähääkään tuolien ulkonäöstä kun huomaavat että uudet päälliset niin sitten tulee pannusta päähän ja lujaa. Sen verran on hikeä ja kyyneleitä virrannut niitten kimpussa :O)

Mä kyllä heitin siskolle läppää että en mä aatellut sit tuosta päiväduunista kuitenkaan luopua. Ei minusta olisi
tuohon hommaan kokopäiväisesti kuitenkaan oli se niin kettumainen.
Jotkut on sistusihmeitä ja tekevät käsillään vaikka mitä mut se ei mun vahvin puoli ole. Tuli tuosta mieleen se että muutenkaan en pidä mistään ompelu ym..jutuista lainkaan. Olinhan mä koulussakin puutöissä jo ala-asteella kun meikäläinen ei tykännyt virkkauksista yhtäkään.
Se oli mun mielestä minulle se parempi vaihtoehto ja ei ole hyväkään väkisin pistää tekemään mitään mikä ei tunnu omalta. Onhan se todistuksessakin parempi näkyy 7 enemmin kuin se 4 . Niin ja tietty mikä tuossa oli hienointa niin mä olin ainut tyttö siellä poikien keskellä. Ei huonooo..

Taas tuli nyt sit kuitenkin tehtyä jotain uutta mitä ei ole koskaan tehnyt ja mikäs siinä. Vaikka nuo jalat on vieläkin kipeenä niin hyvin jaksettu tämä päivä olla jalkojen päällä.
Ps: ihan vain pikku kokeiluna piti juosta tossa pihalla mites kipeet mun paikat onkaan ja heh naapurin muija huusi että m miksi sä oot noin kankee et ootko loukannut alaselän. Mä tippusin kun jo mielessäni näin kuinka pölöltä mä näytin , kakkaa näytti kait housuissa olevan kilo.
Tänään otetaan nyt ilta rauhassa ja levon kannalta. Huomenna jos keli ok niin sit suunnataan Naantaliin ottaa siiderit ja nauttii päivästä.