Välillä sattuu ja kovin

Lapset juoksenteli elämänintoa täynnä pihalla ja yht äkkiä nurkantakaa kuului sydäntäriipivä itku ja heti tiesin äänestä ketä loukkasi.Juoksin paikalle ja mun pikkukulta nousee maasta nenä yltäpäältä veressä. En itse luo paniikkia kauhistelemalla liiaksi vaan otan tytön syliini ja rauhoittelen häntä. Sisälle päästyämme huomaan kuinka tytön nenä on saanut aika pahan kolhun kun koko nokanvarsi on veressä ja otsa naarmuilla kuin myös hampaat on tainnut osua huulen kun suussa verta hiukan kans. Vähän tekee itsellä kipeetä hänen puolestaan mutta tämä on sitä normaalia elämää. Välillä saadaan kolhuja ollaan sit isoja tai pieniä.
Putsataan kolhut ja kerroin samalla omasta pikku tapaturmasta joka kävi pienenä.Mun nokkaan on sattunut myös ja siinä oli iso rupi pitkän aikaa.
Tyttö on suht rauhallinen ja antaa äidin hoivata pipit kuntoon.
Sanoin että nyt on parempi hiukan levätä ja varmasti sun nenästä tulee pian kaunis taas vaikka nyt on aika hurjan näköinen nekku. Asettelen hänet petiin ja lohdutan enkeliäni hetken.
Pian hän kaipaa kaksois siskoaan. Iitu tulee sisälle ja kiipeää loukanneen siskonsa viereen. Sivulta seuraan heidän touhujaan ja oli aika hellyttävää huomata kuinka hienosti toinen lohduttaa toista ja puhuu rauhallisella äänellä kauniita sanoja. Emppu pistää päänsä Iitun kainaloon ja minä menen jatkaa ruoan tekoa joka jäi kesken.
Ei varmaan moni ees osaa ymmärtää kuinka vahva side näillä on toisiinsa. Se on jotain todella ainutlaatuista. Toki sisarukset aina on toisilleen tärkeitä mutta nämä kaksi kun on vatsasta lähtien ollut ns.toisissaan kiinni.

Tulee mieleen omat sisarukset ja se kuinka läheisiä mekin olemme vaikka aikuisia jo ollaan. On se hienoa että on lämpimät välit kaikkiin aina vaan.