Vappuilua

Eilen olimme lasten kanssa tivolissa ja arvata saattaa että väkeä oli ihan hurjasti.Tytöt oli intoa täynnä ja heitä ei haitannut kulkea siellä massassa vaikka itse olin jo valmiiksi tuskastunut ajatuksesta että saa jonottaa joka laitteeseen kauan. Kuitenkin ajattelin että nooh tämä kestetään vaikka hampaat irvessä kun kysymys ei ollut minusta vaan lapsista ja siitä että tämä on heidän päivänsä.

Aloitettiin rauhallisesti menemällä iisimpiin laitteisiin kun halusin katsoa että miten rohkeutta riittää kummallakin edes mennä. Tytöt ampaisivat reippaina helikopteriin ja naama messingillä vilkuttivat ja huusivat välillä että äitii. Seurasin sivusta ja otin kuvia jotta sitten saa iskälle lähettää sp kautta kuvia tästä päivästä.
Seuraavaksi tytöt näkivät keinut jotka ilmassa pyörivät aika kovaa ja halusivat mennä sinne. Ensin epäröin kun ajattelin että taitaa vatsanpohjassa vääntää jos sinne menee ,ja toiseksi katsoessani muita jotka siellä istuivat miten he tuppasivat hypähtämään alas jo ennenkuin kone oli pysähtynyt kunnolla niin en ollut varma enää mitä tehdä. Annoin ohjeet kuinka pitää odottaa että laite kokonaan pysähtynyt ja he kuuntelivat tarkasti. Pikku hymy tuli itselle huulille kun näin lasten ilmeestä että joo joo , kyllä me osataan .Ota sä nyt iisisti äiti ja saadaanko me jo mennä.
Laite lähti pyörimään ja aluksi hymy oli korvissa mutta kun päästiin täyteen vauhtiin huomasin että taisi se ollakin hiukan liian vauhdikasta menoa heille kun hymyt hyytyi ja puristusote kaiteessa oli tiukka.Tuntui että sitä höykytystä olisi kestänyt ikuisuuden juuri silloin kun olisin toivonut että loppuisi jo. Laitteen sammuessa riensin hakemaan heidät ja hekin näyttivät helpottuneelta päästessään maankamaralle taas. Tytöt sanoi että oli kivaa mutta taisi olla vain esitystä mulle siksi kun itse olivat hinkuneet sinne.
Muutamassa laitteessa käytiin vielä ja fiilikset oli kaikilla hyvät. Päätimme vielä mennä koittaa onnea arvassa. Toinen sai pehmokalan ja toinen veti pääpalkinnon.. ihan hemo suuri pehmonallukka jolla oli sarvet päässä.Myyjä koitti tyrkyttää meille kahta pikkunallea kun huomasi että tytöt on kaksosia. Sanoin että asia ok ja aina ei voi saada samaa joka asiassa. Eikä siinä porua tullut , hehän nyt vaihtelevat tavaroita muutenkin ja vaikka joskus joku juttu olisi oma niin suurin osa silti pidetään yhteisenä.
Päätettiin mennä jätskille vielä ja sitten olisi päivä pulkassa.
Iso pehmolelu kainalossa tuskahiki päällä kilometrin pituisessa jonossa oli piste onnistuneelle tivolireissulle.