Ne oli ja meni. Paikalla oli lähisukua 70 henkilön verran eikä tappeluilta, riidoilta ja pieniltä onnettomuuksilta voinut välttyä. Kilpailtiin ”leikkimielisesti” kaikenlaisissa peleissä, syötiin hyvin, juotiin riittävästi ja valvottiin pitkään. Itse kävin nukkumaan tänä aamuna seitsemän aikoihin.
Olis varmaan ollut ihan kivaa jollei mua nyt vaivais nuorimman tädin mies ja hänen ERITTÄIN epäkorrekti käyttäytymisensä.
En tiedä mitä mä tekisin vai enkö tee mitään, mutta ei ollut kovin asiallista alkaa lääppimään, koskettelemaan ja yrittää väkisin kaataa mua sänkyyn, kun kyseessä on kuitenkin mies joka on tuntenut mut syntymästä saakka ja ollut aina mulle lähestulkoon toinen isä. Se on vaan niin helvetin väärin ja mä annoinkin tulla hänelle jo täyslaidallisen paikanpäällä siitä, miten käyttäydytään.. mutta edelleen vähän jopa ahdistaa, että mitä asialle pitäis tehdä. Pitäiskö kertoa tädille vai jättää kertomatta. Helvetillinen sukuriita siitä tulee jos mä avaan suuni. Olisi helpompaa vain olla hiljaa ja välttää ko. henkilön kohtaamista tästä eteenpäin.
Miksi kaiken pitää olla niin pirun vaikeaa?
Isä oli kännissä kolmatta päivää ja sen kyllä huomasi. Herra tyhjensi aamupalaksi konjakkipullon, ja sammui kesken kävelyn portaisiin.. raahattiin se sit mutsin kans asuntoautoon nukkumaan.
Sukujuhlien kaksi suurinta puheenaihetta olivat, kuten systerin kans osattiinkin jo odottaa, syrran lillan avioituminen ja muslimiksi kääntyminen ja mun parisuhdeasiat. Kaikkine sattumuksineen, tappeluineen, väärinymmärryksineen ja kaikkine muine asioineen näistä sukujuhlista saisi kirjoitettua romaanin.
Pitäisköhän harkita asiaa?