Tänään olis pitänyt mennä töihin, heräsin vasta yhdeltä ja totesin että meen vasta huomenna sinne. Pitäis käydä kaupassa kuluttamassa viimeiset rahat tomaattiin, kurkkuun ja fetaan. Kävellen on mentävä tuo päätähuimaava 300 metrin matka kun lainasin auton kaverille.
Tytär on järjestänyt täksi illaksi meille taco-illan ja kutsunut ihmisiä syömään. Tehdään ja syödään siis ihan liikaa tacoja, katsotaan joku hyvä leffa tai pari ja lapset pelaa sit Nintendo Wiitä. Mä olisin tahtonut olla ihan yksin, mut ei taas onnistu. Eipä silti, onhan se kiva nähdä kavereitakin.
En ole taas muistanut pariin päivään syödä kunnolla, täytyis varmaan laittaa puhelimeen muistutus 4 tunnin välein.Toisaalta itseni tuntien sanoisin, että kuitenkin vaan sulkisin sen muistutuksen ja toteaisin ettei nyt ehdi ja huomaisin joskus puolen yön aikaan, että enpä oo taas tänäänkään mitään syönyt.
Ulkona paistaa aurinko, sisällä on vähän hämärää kun kaikki sälekaihtimet on kiinni. Pitäis vihdoinkin ripustaa verhot olohuoneeseen ja ehkä pestä ikkunatkin, mut toisaalta, ehtii ne myöhemminkin.
Nyt kahvia ja sit kauppaan.